Multainen juttu

Lauantainen Helsinki Half Marathon sujui tältä dromedaarilta melko mukavasti. Sää oli lämmin, mutta onneksi pilvipoutainen, joten ihan ei tarvinnut grillaantua. Aikatavoitteeni juoksuun oli 2 tuntia ja kuinkas kävi. Nettoaika oli 2:00:28. Eli 28 sekuntia meni yli. Ai että kivisti siinä maalisuoralla, kun kuulin kuuluttajan sanovan: "Ja viimeisenä alle kahden tunnin maaliin juoksee..." ja mikä nimi olikaan, se oli juurikin minun edessäni viipottanut juoksija. Arg. No mutta, seuraavalla kerralla se sitten jo menee (ehkä), kun noin pienestä jäi kiinni.

Todistusaineistona kuva mitalista:

Lauantaina en isompia enää kotiuduttuani hommaillut, mitä nyt pyöräytin mansikka-raparteripaistoksen "palkkariksi" ;)  Eilen tuli sitten kokkaamisen lisäksi riekuttua pihamaalla. Tekeminenhän ei ainakaan meidän pihallamme lopu, vaikka siellä kuinka pyllistelisi. Minä kun olen "puutarhurina" sellainen ei-koskaan-valmista -tyyppi eli muutan joka kesä mieleni jonkun kasvin sijoituspaikan suhteen. Ja viime talven aikana valitettavan moni perenna oli myös heittänyt henkensä, joten uusia täytyy tilalle hankkia tai jakaa olemassa olevista.

Meillä on talon takana terassin vieressä iso neliö muotoinen kukkapenkki. Tai oikeastaan neljä. Kukkapenkit on perustettu talon vierestä muualle siirretyn vanhan hirsisaunan pohjan päälle. Kokonaisuudessa on siis ikään kuin neljä "loosia", jotka yhdessä muodostavat yhden ison "penkin", vai miten tämän nyt selittäisi. Joka tapauksessa, yksi looseista oli päässyt aika riemastuttavaan kuntoon, siinä kasvoi alunperin jotain alpia, pikkutalviota, kurjenmiekkoja, kurjenpolvea,  punatähkää, töyhtöangervoa. Alpi ja pikkutalvio olivat kuitenkin vallanneet penkin lähes kokonaan itselleen. Toki ne kurjenmiekat ja punatähkä siellä vielä olivat ja kurjenpolveakin, mutta varsinkin pikkutalvio ja jostain penkkiin levinnyt suikeroalpi peittivät aika lailla kaiken alleen. Päätin kaivaa molemmat alpit ja pikkutalvionkin kokonaan pois, jälkimmäistä kun on pihalla jo ihan riittävästä muutenkin. Tilalle siirsin toisesta paikasta siellä huonosti menestyneet korallikeijunkukat ja niittysinilatvaa. 

Eiväthän nuo vielä juuri miltään näytä enkä älynnyt ottaa "ennen"-kuvaa, jotta eron tajuaisi. Mutta on tämä nyt (ainakin vähän aikaa) huomattavasti siistimpi kuin se aiempi viidakko. Toivottavasti nämä pärjäävät tässä. 

Raivasin sitten samoin tein vähän toistakin loosia. Typistin varjoyrttiä todella reippaalla kädellä, otin siitäkin suikeroalpia pois ja istutin tyhjään tilaan vähän lisää pikkusydäntä ja purppurakeijunkukkia.

Kuvasta tuo lehtien ihana punainen väri ei oikein näy, mutta nämä ovat jo tuollaisina pikku ressukoina aivan huikaisevan ihanan näköisiä, kun lehdet hehkuvat purppuranpunaisena ilta-auringossa. Näillekin toivon edeltäjiään parempaa menestystä ensi talveksi.

Sukkaa ja juoksua pukkaa

Kulunut viikko on ollut jälleen työntäyteinen, kuinkas muuten. Ilmat ovat sentään taas lämmenneet, joten työmatkat pyöräillen ja juosten ovat olleet mukavia. Jostain syystä olen kesäaikaan siirtymisen jälkeen herännyt lähes joka ikinen aamu 5:ltä (niin, joka on tietysti talviajan klo 6 - normaali heräämisaikani arkiaamuisin) ja kun en viitsi kuppelehtia kotona tyhjän panttina, hyppään viimeistään 5.30 satulaan / lenkkareihin ja lähden töihin. Töissä olen sitten kulkumuodosta riippuen jo siinä 6.20 - 7. Ja kun työaika alkaa 8.15, saa aamulla todella tehdä töitä rauhassa aavemaisen hiljaisessa toimistossa. Oikeastaan pidän tästä järjestelystä aika paljon. Paitsi että viikonloppuna nukkuisin mielelläni edes vähän pidempään... vaikka 6:n.

Käsityörintamalle pienet, nopsasti valmistuvat työt, jotka eivät vaadi aivotyötä miellyttävät tällä hetkellä. Niinpä tuli taas neulottua yhdet sukat, tutulla Rinsessa-kuviolla.

Lankana mikäs muu kuin Nalle (juu, en ole vielä oppinut kammoksumaan Novitaa).

Viime viikonloppuna sain sen verran itsestäni irti, että tonkaisin hieman UFO-koriani. Pari työtä päätin jo suosiolla purkaa ja yhden UFOn otin sitten työn alle. Se ei kuitenkaan tässä viikon kuluessa ole edistynyt, joten palataan siihen sitten myöhemmin. Myös kukkapenkit kaipaavat huomiota ja tarkoitus olisi ainakin sunnuntai-iltapäivänä vähän pihaa tonkia, jos vain sää suosii. Lauantaina on taas edessä puolimaraton. Helsinki Half Marathon on upouusi juoksutapahtuma, mielenkiinnolla odotan uutta tapahtumaa ja tietysti itse juoksua. Nämä pari viimeistä päivää ennen juoksutapahtumaa ovat aina ikäviä, kun ei saa treenata / kummemmin liikkua vaan pitää ottaa ns. rennosti ja tankata ja tankata ja tankata. Puolimaratonille en tee varsinaista hiilaritankkausta, nostan vain hieman normaalin ruokavalioni hiilarimääriä ja juon saaveittain vettä. Olo onkin kuin dromedaarilla. Nestetankkaus turvottaa ja kun ei liikkuminenkin on normaalia vähäisempää, hinku starttiviivalle on kova. No, onneksi huomenna pääsee juoksentelemaan. Jos sääennuste pitää paikkansa ja lämmintä on +20 asteen tienoilla niin aika äkkiä se neste tuolta kropasta lähtee liikkeelle eikä riitäkään.

Kaunista kesäkuun viikonloppua!

Bloggaajan blokki

No niin. Vakaa aikomukseni oli tuon edellisen päivityksen jälkeen jälleen aktivoitua tämän blogin suhteen, mutta aikomukseksihan tuo jäi. Jostain syystä vain nyt tuntuu ylivoimaiselta tämä päivittäminen. Tiedättehän sen kuuluisan writer's blockin, siis kun ei vaan kykene kirjoittamaan. Mulla on nyt selkeästi joku bloggaajan blokki päällä, asiaakin olisi ja jopa jotain valmistunutta käsityörintamalla, mutta ei vaan saa aikaiseksi kirjoittaa. No, nyt päätän lopettaa blokin! Ehkä tää on vähän niin kuin se kuuluisa maratonin muuri, yli vaan ;)

Se HCR siis tuli ja meni. Juoksu ei ko. päivänä kulkenut mitenkään erityisen hyvin, mutta olen maaliin tultiin ja vielä ihan kelpo aikaan, joten sinänsä voin olla tyytyväinen. Haastoin FB:n puolella ihmisiä lahjoittamaan 1 euron/juoksemani kilometri joko Extreme Survival Teamille tai Team Elina Jouhkin keräykseen, koska edustin juoksussa molempia ja tiedänkin ainakin muutaman ihmisen tarttuneen haasteeseen. Se ilahdutti kovin!

Siinä välissä tuli sitten taas paiskittua töitä aika urakalla. Yhden isomman projektin sain valmiiksi viime perjantaina ja se helpottaa kovasti töiden saralla. Enää pientä viilailua sen osalta ja sitten pääsen siitä kokonaan eroon. Huoh. Viime sunnuntaina, siis toissa päivänä oli sitten vuorossa Naisten Kymppi. Yleensä olemme osallistuneet sinne firman piikkiin, mutta tällä kertaa juoksin kympin Team Elina Jouhkille. Ilma oli kerrassaan upea, mutta kieltämättä aika lämmin juoksemiseen. Helle verotti ainakin minun vauhtiani enkä siis ihan tavoiteaikaan päässyt, mutta ihan mukiin menevän ajan kuitenkin kellotin. Kaiken kaikkiaan kiva tapahtuma taas, muitakin tiimiläisiä oli tapahtumassa mukana sekä juoksemassa/kävelemässä että jakamassa tietoa SPR:n kantasolurekisteristä.

Neuleitakin on tässä hiljaisuuden aikana jokunen valmistunut.

Andalusian reissulle lähtiessä aloittelin Zeldan värjäämästä Nallesta ylipolven sukkia, jotka olivat olleet suunnitelmissa pitkään. Eivät todellakaan valmistuneet matkan aikana, mutta lopulta kuitenkin.  Kuvasin sukat kyllä kertaalleen, mutta yllättäen en nyt sitten kuvaa enää mistään löytänytkään. Ehkä joskus muistan ne uudelleen kuvata, grr.

Sukista näkyy sentään vilaus toisten tässä välissä valmistuneiden sukkien alla.

Näissäkin on lankana Zelda's Dippins. Eivät ihan sovi minun jalkaani, kun ovat pari numeroa liian isot, mutta idea selvinnee.

Sukkien lisäksi sain kasatuksi yhden niin ikään Nallesta virkatun vauvan peiton. 

Klassinen projekti tämäkin peitto siinä mielessä, että aloitin sen jämälangoilla, mutta sopivan väriset jämät loppuivat kesken ja niinpä oli pakko ostaa kerä fuksiaa ja vihreää Nallea. Vihreästä jäi taas jämä, josta nyt sitten olen virkkaillut lappuja taas seuraavaan "jämälankapeittoon". Eivät pääse jämät loppumaan. Peitto sen sijaan pääsi eilen matkaan ja on siis jo perillä Libanonissa.

No niin, tästähän tulikin sitten tällainen puolimaratonpostaus, kun vihdoin viime sain tartuttua asiaan. Onnittelut kaikille maaliin päässeille!

Saamaton ilmoittautuu

Mihinköhän tässä välissä katosi kokonainen kuukausi ja vähän päällekin? Matka tuli ja meni. Reissu sinänsä meni mukavasti, ukkokulta tykkäsi tosi paljon ja viihdyin kyllä itsekin, vaikka tahti kiertomatkalla oli aika kiivas eikä kaipaamaani rentoutumiseen pahemmin ollut aikaa. Reissusta tultuamme läppäri otti ja hajosi - juuri kun olin saanut siirrettyä kaikki matkakuvat koneelle ja tietenkin ennen kuin olin ehtinyt tallentaa niitä tikulle tai pilvipalvelimelle, joten matkakuvia ei tarvitse esitellä.

Töissä on edelleen ollut kiirettä eikä se hellitäkään ennen syksyä, jos silloinkaan. Liikenevä vapaa-aika kuluu aika pitkälti treenatessa. Extreme Survival Teamin lisäksi urheilen nykyään myös Team Elina Jouhkille, joka puolestaan urheilee Roosa Nauhalle sekä SPR:n kantasolurekisterille. Siitä lisää ehkä toisen kerran. Ensi lauantaina onkin tämän vuoden ensimmäinen "virallinen" juoksutapahtuma eli Helsinki City Run. Siellä pitäisi puolimaraton hilpaista.

Neulerintamalla on kaiken hässäkän johdosta ollut melko hiljaista. Yhdet ylipolven sukat olen saanut tikuteltua ja pitkästä aikaa yhden vauvan peiton Libanoniin, mutta molemmat ovat kuvaamatta. Se on sitä saamattomuutta... Näin kevään tullen alkavat tietysti myös pihahommat siintää mielessä ja kodinhoitohuone onkin kuin mikäkin kasvihuone. Taimet ovat aika hyvällä alulla, toki osa on ehtinyt jo kuukahtaakin ;)

Tämä oli nyt tällainen pikainen höpinä, saamattoman bloggaajan ilmoitus olemassaolostaan. Koitan potkia itseäni hiukan persuksille ja saada aikaiseksi oikeaakin asiaa. Siihen asti kaunista kevättä toivotellen.

Terveisiä suosta

Maaliskuu meni niin kuin pelkäsinkin eli meinasin hukkua töihin. Viime viikko oli pahin pitkään aikaan, kaikki työpäivät venyivät kymmen tuntisiksi. Siihen kun lisää päälle sen, etten ole pariin viikkoon nukkunut kuin pari-kolme tuntia yössä ja kurkussa on koko ajan jonkin sortin kaktus niin voinette kuvitella, että alan olla aika kypsä. Enkä siis ole tätä blogiakaan yksinkertaisesti jaksanut päivittää. Eipä olisi ollut liiemmin esiteltävääkään käsityörintamalta. Yhden napakymppipiirakkaohjeen tulin kehittäneeksi puoli vahingossa ja sen ajattelin jakaa, mutta toiste sitten.

Tämän suojaksoni aikana en ole saanut muuta valmista kuin UFOutuneen Hile-tekeleen. Kuvat tällä kertaa taattua kännykkä selfie -kamaa.

 

Malli oli muistaakseni viime syksyn Novitasta. Sikäli outo tapaus, että ohjeen mukaan lankaa olisi pitänyt kulua 5,5 kerää, mutta minä sain lankaa menemään 6,5 kerää, vaikka tein takakappaleen S-koon mukaan ja etukappaleet M-koon mukaan. Pituus tietysti molemmissa sama =)  Ihan mukiinmenevä tästä tuli, mutta saa nähdä tuleeko pidettyä.

 

Huomenna lähdetään ukkokullan kanssa reissuun. Tuli mielenhäiriössä ostettua ukkokullalle syntymäpäivälahjaksi Andalusian kiertomatka ja sinne siis suuntaamme huomenna 8 päiväksi. Syntymäpäivä on kyllä vasta marraskuun lopussa, mutta lahja tulee nyt siis ennakkoon. Itse en ihan kauhean innoissani ole, johtuen osittain tuosta työtilanteestakin. Tuntuu, etten oikein osaa nauttia, kun tiedän, että loman jälkeen olen taas liisterissä töiden kanssa ja sitä liisteriä todennäköisesti riittää kesälomaan saakka. Mutta ukkokulta on haaveillut ko. matkasta jo vuosia ja yritän toki itsekin ottaa siitä kaiken irti. Kentällä pitää aamutuimaan olla jo 4:ltä, joten onnea vaan matkaan.

 

Koitanpa reissun jälkeen taas ryhdistäytyä ja pitää blogista parempaa huolta. Sikäli kun täällä vielä lukijoita on.

 

UFOjen selätystä

UFOjen esiin kaivaminen aiheutti lievän ahdistuskohtauksen. Ahdistusta oli toki kuluneella viikolla muutenkin, kun työt kaatuvat vaihteeksi niskaan, mutta yritän lohduttautua sillä, että varmaan syyskuussa hiljenee. Sitä kohti siis.

Heti UFO-paljastukseni jälkeen päätin tehdä yhden UFOista valmiiksi, sillä siitä tuli sopivasti syntymäpäivälahja ystävälleni. Ja kumma kyllä, kun sitä oikein ottaa asiakseen neuloa, vaikka tunninkin illassa niin kyllähän ne sukat valmistuvat.

 

Malli on pikkuisen viilattu Novitan Sukkalehdestä, silmukoita vähemmän ja pohjan kuvio erilainen. Lankana Nallea, 3mm puikoilla sitä kului noin 150 grammaa. 

 

Nämä sukat valmistuivat helmikuun viimeisenä päivänä ja ehtivätkin siis mukaan helmikuun saldoihin. Lankavaraston supistelun kannalta helmikuu sujui aavistuksen tammikuuta paremmin. Saldoksi jäi + 1 700 g / - 2 700g = -1 000g. Kokonaissaldo on kyllä edelleen tältä vuodelta plussalla, +520g. Mutta suunta on sentään oikea.

 

Seuraavaksi päätin tehdä valmiiksi työkaverin pojan villahousut. Koska housut alkavat tämän talven osalta olla armottomasti myöhässä, päätin tehdä saman tien pykälää isommat eli kokoa 100 cm. Housut eivät ole kummoisen näköiset, koska ovat simppelisti sileää neuletta ja vielä yksiväriset, mutta tämä oli kaverini toive. Kuvat ovat kyllä taas sellaista taidetta, että.

 

 

Näyttävät kuvissa kyllä suhteettoman pitkiltä =) Lankana näissäkin Nalle, 3mm puikot ja noin 180 grammaa kului lankaa.

 

Kaksi UFOa siis vähemmän.

 

PS. Niitä löytyi sitten pari lisääkin. UFOja siis. Pitkä villatakki Tempo-langasta ja peruspomppa Hileestä. Auts.

 

 

UFO juttu

Niin, niitä UFOja pitäisi tässä valmiiksi neuloskella. Huokaus. Viikonloppuna otin tämän projektin suhteen pienen askeleen eteenpäin leväyttämällä lattialle kahden UFO-töitä sisältävän korin sisällön. Siis niitä on enemmänkin kuin tuo kaksi korillista =/ Aika noloa. No, mutta tässä näitä. Katsokaa ja kauhistukaa.

 

Tästä piti tulla jonkin sortin tunika Luonnonkauniit neuleet -kirjan mallista muokattuna. KyJy-työ viime vuodelta. Kuten huomaatte, kovin on alkutekijöihinsä jäänyt. Tämän tuomioksi tuli purku.

 

Tässä on sitten viime kesäisiä KYHejä ja joku kirjoneulelapasen alku vuodelta? Tuosta valkoisesta on tulossa tuolinpäällinen ja sen teen kyllä valmiiksi. Vironvillasta on aloitettu huivia, mutta mitä huivia? Pienempi sininen kasa on vauvan bambutakin alku, sen nyt toistaiseksi jätin tuolleensa ja tuon turkoosin Kaste-jakun aion jossain välissä vääntää valmiiksi. Vuodesta ei kannata puhua. Ja tuo valkoinen suikale Kaste-jakun päällä on bambuisen vauvan nutun hiha. Sen tuomio oli tyly: roskiin. 

 

Seuraavaksi Sateenkaari 7 Veikasta pikku ihmisen mekko ja vauhdilla viime kesänä KYHissä aloitettu Malibu-jakku, joka on jäänyt hihoihin. Nämä teen molemmat valmiiksi - sitten joskus.

 

Voi tätä! Noro Kureyonista aloitettu takki, ihan kivaa palmikkoneuletta (joka ei tosin kuvassa juurikaan erotu), mutta ei mitään hajua, missä on ohje. Voi kyynel.

 

Ja sitten KyJyjä ja muuta: huivi Drops Loves U:stä, sen yläpuolella työkaverin pojan villapökät sinisestä Nallesta. Oikealla ukkokullan joululahja (viime jouluksi siis, puuttuu toinen hiha ja kasaus), pussissa lapsen sukat, joista toinen sukka kesken, Polkasta vauvan pussimallinen haalari ja petroolista 7 Veikasta aloitettu palmikkomekko. Jaa-a.

 

Nallesta aloitetut kirjoneulesukat. Muistelisin, että malli oli jossain Modassa, mutta päätin purkaa pois.

 

Nallesta aloitetut sukat Novitan Sukkalehdestä muokatulla ohjeella. Nämä otinkin nyt työn alle ja peräti toinen sukka on valmis.

 

Kaverille kanssa

Kyllä voi kuulkaa ihmisellä joskus olla sellaisia päiviä, että kerta kaikkiaan mikään ei onnistu. Eilinen lähti menemään kiville jo heti aamusta. Tälläydyin reippaana aamu-6:lta salille ja sain vedettyä ihan kelvollisen treenin, vaikka aika lailla väsyttikin. Siinä suihkuun siirtyessäni sitten huomasin, että pyyhe oli jäänyt kotiin. Pakko oli kuitenkin suihkussa käydä, että sai hiukset pestyä. Käsipyyhkeillä siinä pahimmat vedet koitin kuivailla ja menihän se jotenkin. Sitten pukeutumaan. Kas vain, legginsit jäivät kotiin. Asuksi olin valinnut polvipituisen trikoomekon, joten sääret paljaana sinkoilu +1 asteen kelillä ei a) ollut kovin miellyttävän tuntuista, b) näyttänyt järin järkevältä. Työmatkalla äkkiä ensimmäiseen auki olevaan kauppaan ja sieltä paksuimmat sukkikset mitä löytyi.

Koska aamutreenin jälkeen on aina karsea nälkä (en syö ennen treeniä), olin tehnyt illalla valmiiksi tuorepuuron sellaiseen pestyyn isoon purnukkaan, jossa myydään turkkilaista jogurttia. Töihin päästyäni oli kiire syödä aamupala, koska palaverin alkuun oli vain vartti. Purkkia avatessa kävi vanhanaikainen ja tuorepuuromössö oli rinnuksilla. Ehdin nippa nappa saada kolttuni putsattua ennen palaveria.

Työpäivän istuin visusti koneen äärellä, ajatuksen juoksu oli kovin tahmeaa, mutta päivästä selvittiin. Kotiin päästyäni päätin lähteä lenkille, koska arvelin sen piristävän. Juoksu oli yhtä tahmeaa kuin koko hiivatun päivä eikä se kyllä virkistänyt yhtään. Kotona sitten ukkokulta sanoi, että taitaa vessanpönttö vuotaa. Sitä siinä tovin ihmettelimme ja ukkokulta pyyhkäisi sitten pihan poikki kysymään neuvoa "huoltomieheltä" eli isältäni. Isukki tulikin pönttöä tutkimaan ja totesi, että siellä on aika lailla putkissa ja säiliössä hiekkaa. Alueellamme on ollut pari vesikatkoa ja sitä hiekkaahan tuppaa sitten tulemaan, kun putket avataan uudestaan. Viimeksi putkityöt hajottivat meiltä vesivaraajan. Pojat putsasivat hiekat pois, mutta auta armias, kun osat olisi pitänyt laittaa takaisin paikoilleen, se ei enää onnistunutkaan. Tiiviste levähti ja joku nipsu murtui ja se pönttö oli sitten siinä.

No, on tällä kaikella jotain tekemistä neulomisenkin kanssa. Minä istuskelin neulontahuoneessani kissa sylissä ja otin neuleterapiaa. Mitä siinä enää muutakaan. Viimeistelin kaverille samanlaisen kaulurin, jonka tuossa itselleni tein. Ystävä erehtyi toteamaan, että tuollainen kauluri  kelpaisi hänellekin. Tein sitten samoin tein kaksi, eri värisiä toki.  Kuvat on napsaistu tylsästi tuossa työpöydän kulmalla kännykällä, kotona kun en löytänyt kameran akkua illalla mistään...

Ruskea kauluri on Novitan Usvaa. 6mm puikoilla neulottuna yksi kerä lankaa riitti juuri ja juuri.

Pinksu kauluri puolestaan on BC Garnin Semilla Grossoa. Ihana, pehmoinen lanka! Samaisilla 6mm puikoilla neuloin ja lankaa meni noin 3,5 kerää (50 gramman keriä.

Ihan kivat näistä molemmista tuli, toivottavasti kamukin tykkää.