lauantai 30. maaliskuuta 2013

Ihanainen limevanukas

Tällaiset pitkät viikonloput, jotka tarjoavat ylimääräistä vapaa-aikaa ovat todellakin minun mieleeni. On kerrankin vähän aikaa tehdä niitä mieluisia asioita: treenailla kaikessa rauhassa, neuloa (tai pyörittää lankavarastoaan) ja kokkailla. Tämänhän ei nyt ole tarkoitus olla mikään ruokablogi, joten älähtäkää ihmeessä, jos ette näistä resepteistä tykkää, mutta tämä mun on pakko jakaa, koska se oli niin älyttömän hyvää. Alkuperäisen reseptin olen bongannut jostain blogista, mutta en kuolemaksenikaan muista mistä, anteeksi vaan. Vähän tapani mukaan tuunasi omaan makuuni sopivaksi. Mutta siis

Limevanukas, 4-6 annosta

1 prk (n. 400g) kondensoitua maitoa
3-4 limeä
4 kananmunan keltuaista
1 tl vaniljasokeria tai tiraus vaniljauutetta

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Pese yksi lime ja raasta sen vihreä kuori ohuelti. Purista mehut kaikista limeistä. Kaada kulhoon kondensoitu maito, limemehu, limen kuori, vaniljasokeri/-uute sekä kananmunan keltuaiset. Vatkaa sähkövatkaimella 3 minuuttia (kannattaa laittaa kulho vaikka tiskialtaaseen, jos ei halua, että puoli keittiötä on keltaisen tahman peitossa). Kaada seos voideltuihin annosvuokiin tai yhteen isompaan vuokaan. Paista uunissa alatasolla 10-12 minuuttia. Vanukas jää keskeltä hyllyväksi, reunoista sen pitäisi irrota vuoasta. Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin pariksi, kolmeksi tunniksi. Ripottele kylmän limevanukkaan päälle ruismuruja ja mausta halutessasi mintun lehdillä.

Ruismuruja varten tarvitset noin desin ruisjauhoja (minä käytin karkeita täysjyväjauhoja), 1/4 dl ruokokidesokeria ja 25 grammaa voita tai margariinia. Nypi ainekset kulhossa muruksi. Levitä seos leivinpaperin päälle ja paista 200-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. Älä polta ;)  Jäähdytä.

 

Minä käytin vanukkaaseen 4 limeä ja maku oli todella ihana, niin raikas! Tai kuten ukkokultani sanoi "soma". Väri on kauniin keväisen, pääsiäiseen sopivan keltainen.
 


 

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pääsiäistä

Neulerintamalla on hieman hiljaista, yksi vauvan peitto on valmistunut, mutten ole saanut aikaiseksi kuvata sitä. Eilinen päivä tärvääntyi lankavaraston inventoimiseen ja tulos oli järkytys itsellenikin.

Ja tässähän ei sitten edes ole kaikki...

Niinpä toivotamme teille Topin kanssa hyvää pääsiäistä ja siirrymme neulomaan.
 

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Tilauspusero

Viime päivät ovat olleet melko stressaavia, kun olen ollut kovin huolissani kissuudesta. Joku nyt tietysti hiljaa mielessään miettii, että mitäpä sitä stressaamaan, kissahan tuo vain on. Mutta meille tämä kaveri on perheenjäsen ja erittäin rakas sellainen, joten huoli on ollut kova. Maanantaina olimme jälleen tutkimuksissa kardiologilla ja kissuudelle tuli nyt sitten toinen sydänlääke entisen rinnalle. Beetasalpaaja on nyt aloitettu varovasti ihan minimiannostuksella, tarkkailemme viikon päivät, miten kissa lääkkeeseen reagoi ja jos ei mitään ongelmia ilmene, annostus tuplataan. Parin kuukauden päästä pitäisi sitten mennä verenpainekontrolliin, koska beetasalpaaja laskee verenpainetta ja Topilla on luonnostaankin melko alhainen verenpaine. Maanantaina stressasin myös töideni takia; olin edellisen perjantain ottanut saldovapaaksi kissuuden lääkärireissun takia ja maanantaina olisi pitänyt mennä normaalisti töihin. En edes saanut pomoa kiinni ennen kuin 5 minuuttia ennen kardiologin vastaanottoa. Onneksi pomo oli ymmärtäväinen ja sain siirtää ensi viikolle anomani lomapäivän maanantaille niin, että pystyin sitten olemaan loppupäivän kissuuden kanssa kotona.

Ylimääräisestä vapaapäivästä (tai oikeastaan puolikkaasta sellaisesta, lääkärireissuun meni puoli päivää) oli se hyöty, että sain viimein valmiiksi yhden tilauspuseron.  Malli on Dropsin, sama jolla tein ukkokullalle puseron viime vuonna.

Minusta tämä on oikein hyvä peruspuseromalli, mukava neuloa kaksinkertaisella langalla, Fabelia ja Alpacaa, ja se on hyvin istuva. Myös ukkokulta tykkää omasta puserostaan sen verran, että on jo pyytänyt toisen korkella kauluksella. Toivottavasti myös tämän puseron saaja pitää paidastaan. Lankaa tähän M-kokoiseen paitaan kului 600 grammaa, 350 grammaa Alpacaa ja 300 grammaa Fabelia. Väri on tilaajan toiveen mukainen. Kaveri tulee hakemaan puseronsa huomenna, joten sittenpä nähdään, mitä hän siitä pitää.

Lopuksi vielä kuva nukkuvasta pikku potilaastamme - tai pumpulasta, kuten jostain syystä häntä nimitämme. Tänään ehkä saamme vielä kilpirauhastestin tulokset, toivottavasti hyvät sellaiset. Aurinkoa loppuviikkoonne!

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kokataanpa välillä

Aluksi toivotan Pilvikirsikan tervetulleeksi lukijoiden joukkoon! Uusia lukijoita on aina mukava saada.

Neulerintamalta ei tähän hätään kuulu mitään uutta, kaikenlaista muuta kyllä on ilmassa. Kissuudesta on hieman huolta, eilisen puolivuotiskontrollin uutiset eivät oikein olleet hyviä ja menemmekin kissuuden kanssa maanantaiaamuna kardiologille ja muihin lisätutkimuksiin. Siitä sitten toisella kertaa lisää.

Tänään olen saanut viettää syntymäpäivääni kerrassaan aurinkoisissa merkeissä. Jouduin heräämään aamulla varsin varhain antamaan Topille tulevaan tutkimukseen liittyvän lääkkeen (viikonlopun yli 8 tunnin välein, yht. 7 tablettia...), joten kaikenlaista on ehtinyt tekemään. Kävin hiihtämässä puolentoista tunnin lenkin ja sitten suihkun jälkeen kokkaamaan synttärilounasta meille + vanhemmilleni. Koska nyt on käsityörintamalla vähän hiljaista, laitanpa tässä pari reseptiä pitkästä aikaa.

Ruoaksi tein parsarisottoa. Siihen tarvitset

500g vihreää parsaa, 8 dl vettä, 2 salottisipulia, 2 valkosipun kynttä, oliiviöljyä, 3 dl risottoriisiä, 1 kasvisliemikuutio, 2 dl valkoviiniä, 1 rkl voita, 50g parmesaaniraastetta, mustapippuria, sitruunan kuori ja mehu.

Poista parsojen tyvestä puumainen osa ja kuori ne nupusta tyveen päin. Pilko parsat paloiksi. keitä kannen alla noin 6 minuuttia. Tarkista kypsyys. Nosta parsat siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä.
Lisää parsojen keitinveteen kasvisliemikuutio, sitruunankuori ja -mehu.

Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota niitä hetki öljyssä kattilassa. Lisää riisi ja kypsennä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää valkoviini ja jatka sekoittamista.

Kun viini on imeytynyt riisiin, lisää kauhallinen kuumaa kasvislientä. Lisää lientä pienissä erissä koko ajan sekoittaen sitä mukaa, kun edellinen liemi on imeytynyt riisiin. Riisi on kypsää noin parinkymmenen minuutin kuluttua. Muista että riisi ei saa mennä aivan pehmeäksi!

Sekoita riisin joukkoon parmesaani. Lisää myös parsanpalat, voi ja ripaus mustapippuria. Pilko vielä pinnalle ruohosipulia ja lisää halutessasi pari lusikallista kapriksia. Tarjoa risotto esim. vihersalaatin kera.

Jälkkäriksi sitten vielä kirsikkajuustokakkua. Kakkua varten tarvitset

Pohjaan: 300g mantelimassaa, 3 rkl perunajauhoa, 2 kananmunaa
Täytteeseen: 4 liivatelehteä, 2-3 dl kirsikkahilloa tai herttakirsikoita, 400 g tuorejuustoa, 2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Koristeluun tuoreita kirsikoita tai tummaa suklaata.

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Pilko mantelimassa tehosekoittimeen, lisää kananmunat ja perunajauho ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina vuokaan ja tasoita. Paista pohjaa 175 asteisen uunin alatasolla n. 20 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan 10 minuutiksi. Purista sitten vesi pois ja sulata liivatteet kattilassa. Lisää joukkoon pari lusikallista kirsikkahilloa ja sekoita. Sekoita kulhossa tuorejuusto ja loppu kirsikkahillo/herttakirsikat. Lisää liivate joukkoon ja kääntele sekaan myös vaahdoksi vatkattu vaniljakastike. Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle, peitä kelmulla ja anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään 3-4 tuntia, mieluiten yön yli. Koristele kakku esim. tuoreilla kirsikoilla tai vuole tummasta suklaasta lastuja kakun pinnalle. Maiskis!

Kakku on kuvassa harmillisen pliisun näköinen, mutta tämä on oikeasti todella herkullista!

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Villapökät

Niinhän sitä luulisi, että näin maaliskuussa alkaisi jo kevät kolkutella ovella ja mielessä siintää neulomisen lisäksi pihatyöt ja metsissä juoksentelu. Vaan katin kontit. Karmeita pakkasia ollut ja nyt sitten taas vaihteeksi lunta pukkaa lisää. Sinänsä tietysti kiva, että hiihtokelit jatkuvat, mutta rajansa kaikella. Johan mulla tuossa oli kevättä rinnassa vaan kyllä nää pakkaset ja pirun kylmä tuuli ovat kevätfiiliksen vieneet mennessään.

Eipä tuntunut siis vielä liian myöhäiseltä neuloa työkaverin pikku nassikalle villahousuja, jotka hän kyllä tilasi jo vuoden vaihteessa vaan vasta nyt sain aikaiseksi toimeen tarttua.

Kuva nyt on mitä on, mutta siitä viis. Lankana pöksyissä on Dropsin Merino Extra Fine. Tätä(kin) lankaa multa varastosta löytyy erinäisiä värejä, mutta ensimmäistä kertaa siitä jotakin neuloin ja kylläpäs tykästyinkin lankaan! Ihanan pehmoinen, mukava lanka neuloa ja jälki on kauniin tasaista. Täytyypä kaivaa laatikoiden kätköistä tätä lankaa lisää ja pyöräyttää jossain välissä pöksyihin sopiva nuttu. Ohje on myös Dropsin, 2-vuotiaan koko ja lankaa kului 3,5mm ja 4,5mm puikoilla tikutellen 180 grammaa. Äiti oli pöksyihin tyytyväinen, pojasta ei sitten tiedä.

Nyt kun saisi vielä neulottua valmiiksi ne pari tilauspaitaa, yhdet tilaussukat, 12 UFOa ja yhden keskeneräisen peiton niin voisi hyvällä omalla tunnolla aloittaa jotain uutta. Kovin kyllä kutkuttelis tuolla takaraivossa sellainen mintunvärinen kolmiohuivi ja siihen sopiva pipa...

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Vihertää jo

Jos nyt ei ihan vielä ole lumet sulaneet (kiitos siitäkin, että sitä saatiin taas toistakymmentä senttiä lisää) ja luonto alkanut vihertää niin ainakin puikoilla on ollut vihreää. Tykästyin Novitan Kevät 2013 -lehdessä olleeseen palmikkopuseroon. Lehdessä pusero oli neulottu Isoveljestä, mutta minä kun pidän enemmän Purosta (vielä kerran murrr! sen lopettamiselle) niin käytin sitten Puro Metsää. Seuraavat huippulaadukkaat kuvat on napattu jollain vanhalla kameran ruppanalla työhuoneessani.


Mallissa kaulus oli neulottu niin, että ensin neulottiin 8 cm 2o, 2n  joustinta ja sitten vielä 2 cm sileää. En halunnut sellaista rullautuvaa lörppäreunaa kaulukseen, joten neuloin vain 9 cm joustinta.


Lankaa puseroon kului 450 grammaa (M-koko), 5mm ja 6mm puikoilla tikuttelin. Paitsi hihat neuloin vahingossa 5,5 mm puikoilla, kun olin katsonut puikkokoon väärin. Ihan hyvät niistä silti tuli. Ja kauluksen joustimessa 4,5 mm puikot niin tuli napakampi. Tykkään itse kovasti lopputuloksesta, vaikka palmikkopusero paksuhkosta langasta ei liiemmin tätä ns. vartaloa imartele. Sunnuntaina sain puseron viimeisteltyä ja se on nyt sitten ollut töissä päällä näinä parina päivänä ja kerännyt kyllä positiivisia kommentteja.

Lisää vihreää on puikoilla niin ikään tuosta uusimmasta Novita-lehdestä, mutta siitä sitten joskus myöhemmin. Toki siellä puikoilla on myös ruskeaa ja tumman sinistä ja violettia ja ööö, vähän kaiken väristä... Tämä metsäpaita nyt vaan jotenkin tunkaisi tähän väliin.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kevättä mielessä

Lieko syynä leuto helmikuu vai lisääntynyt valo vai molemmat yhdessä, mutta kovin on ollut kevättä mielessä tässä viime päivinä. Minulle kevätpörriäisen pistos aiheuttaa pakottavan tarpeen pistää huushollia uuteen kuosiin. Yleensä en perjantaisin jaksa illalla edes kissaa sanoa työviikon jälkeen, mutta eilen sitten puleerasin olohuoneessa kevätkuumeen vallassa. Viininpunaiset, paksut talviverhot saivat lähteä, samoin punaiset koristetyynynpäälliset, pöytäliinat sun muut. Tilalle vaaleita sävyjä. Verhojen kanssa on pientä epätoivoa. Tarvitsisimme uudet "kesäverhot" ja iskinkin silmäni Pentikin uuteen Lumme-kankaaseen. Laskeskelin, että pelkät kankaat kolmeen verhoon maksaisivat liki 160 euroa ja lisäksi pitäisi jostain löytää vielä ompelija; itselläni kun ei edelleenkään ole sen paremmin ompelukonetta kuin -taitoakaan. Paremman puutteessa kaivoin sitten eilen kaapista tuollaiset muinaiset valkoiset IKEAn verhot. Kovin valoisahan tuo olohuone nyt on, mutta kyllä on pliisun näköistä valkoisten verhojen kanssa.

Mieleeni juolahti jopa kokeilla ikkunaan lahjaksi saamaani Lumme-pyötäliinaa. Ruokapöytäämme se on liian pitkä, mutta ikkunaan näytti sopivan mainiosti =) Ehkäpä hommaan pari pöytäliinaa lisää ja ratkaisen verho-ongelman sillä...

Sisustuspläjäyksen uuvuttamana majoituin sitten sohvalle katselemaan Voice of Finlandia neuleen, punaviinilasillisen ja kynttilöiden kera.
 
Unohtamatta tietenkään hyvää seuraa

Kaiken kaikkiaan siis varsin onnistunut perjantai.