Terveisiä mustasta aukosta

En ole vielä tuota aikaa syövää mustaa aukkoa paikallistanut, mutta yritän edes kömpiä sieltä ulos - ainakin välillä. Samainen musta aukko tuntuu kyllä syövän myös kaiken energian; tuntuu että aamulla töihin raahustaa meikäläisestä pelkkä kuori ja aivot jäävät sinne sängyn pohjalle.

No mutta, kuten ohimennen mainitsin, KyJy-projektini on edennyt peräti yhden työn verran. Vaan tämäpä oli toinen suuritöisimmistä listalla olevista projekteista, joten sikäli voinen olla tyytyväinen. Kyseessä on numerolla 4 aloitettu työ, virkattu torkkupeitto. Tämä valmistui jo 1.11. mutta on jäänyt kuvaamatta ja esittelemättä.

Tässä marraskuun valossa kuvat eivät ole kummoisia, mutta idea selvinnee. Väri on lähempänä oikeaa tuossa ulkona, havukasan päällä napsaistussa kuvassa. Lankana peitossa on Drops Big Delight, väri sininen, koska äiti on sinisen ystävä. Lankaa kului kaikkiaan 9,5 kerää eli noin 950 grammaa, 6mm koukulla taisin virkkailla. Peitto näyttää tuossa sängyn päällä kyllä aika kierolta, mutta kyllä sen pitäisi ihan suora olla =)  Itse olen lopputulokseen kohtuu tyytyväinen, toivottavasti on äitikin, kun tämä jouluaattona paketista esiin putkahtaa.

Sen verran voin jo tässä vaiheessa sanoa, kun jouluun on reilu kuukausi, että en tule saamaan kaikkia KyJy-töitä valmiiksi. Tällä hetkellä väkerrän vähällä vapaa-ajallani isukin joululahjaa, joka yllättäen on tilkkupeitto. Lisäksi ukkokullan joululahjapusero on pakko saada valmiiksi, mutta muita jäljellä olevia töitä teen sitten sen, minkä ehdin. Nyt on nimittäin taas käynyt niin, että näitä tilauksia ja muita tarpeita on alkanut pukata niin, että väkisin joudun neulomaan KyJyn ulkopuolisia juttuja. Seuraavaksi teen varmaan polvisukat naapurin 80-vuotiaalle aivohalvauksesta toipuvalle miehelle, hänen vaimonsa kun kainosti kyseli, onnistuisiko moinen. Ja tietysti huomasin KyJy-listalta puuttuvan jokusen joululahjankin, joten niitä sitten seuraavaksi.
 

Mihin aika katoaa?

Herran jestas, kylläpä on edellisestä postauksesta aikaa! En oikein tiedä, mihin nämä viikot ovat kadonneet. No, töissä on ollut kiirettä ja vapaa-ajallakin kaikenlaista kissanristiäistä (sori kissat!).

Kissasta puheen ollen, kissuuden kanssa on taas rampattu lääkärissä ja se on kyllä sellainen "harrastus", että lompakko kevenee yhdessä rysäyksessä niin paljon, ettei muuta sitten tarvitakaan. Onneksi olen tapani mukaan hoitanut loppu vuoden synttärilahjat ja joululahjatkin jo etukäteen (tai siis jälkimmäisiin on tarpeet valmiina), joten ei tarvitse niistä tinkiä. Toivottavasti ei isompia ylläreitä ihan lähiaikoina tule. Tällä hetkellä kissuus tuntuisi olevan hyvässä kunnossa ja siitä olen varsin iloinen ja kiitollinen.

Yksi puolimaratonkin tuli tuossa vielä juostua, se jäikin tämän vuoden ja juoksukauden viimeiseksi "kisaksi", kun jouduin sen Beirutin reissun perumaan. Ihan mukavasti meni, alitin ensi kevääksi asettamani tavoiteajan, joten täytynee kehitellä keväälle uusi tavoite =)

Neulottuakin on tullut silmukka silloin, toinen tällöin. Ihme kyllä sain äidin joululahjapeiton valmiiksi jo, öö, 1.11. Se on vaan jäänyt kuvaamatta, kun ei ole ollut a) aikaa, b) inspiraatiota, c) valoa. Tuota viimeistä saisikin odottaa aika kauan. Täytyy yrittää viikonloppua ryhdistäytyä ja kuvata tekele. Luulen kyllä, että äiskä tulee siitä tykkäämään. KyJyistä siis valmiina jopa puolet...

Tulihan sekava pikku vuodatus, mutta tarkoitus oli siis lähinnä käydä sanomassa teille moi =)