Ensimmäiset KyJyt uunista ulos

Toista viikkoa KyJyä takana ja näin alkumetreillä valitsemani taktiikka tuntuu toimivan. En siis aloita koko kasaa kerralla vaan aloitan kerrallaan pari työtä, jotka teen valmiiksi ennen kuin aloitan uusia.

Ensimmäisenä aloittamani ukkokullan sukat valmistuivat viime viikolla jo alkuviikosta, mutta tapani mukaan sain langat pääteltyä vasta eilen, joten "virallinen" valmistumispäivä on siis eilinen.

Tässä sukat ovat aiotun käyttäjänsä jalassa jonkinlaista kuvaa varten, mutta eivät nämä kyllä ukkokullalle jää. Niistä tuli nimittäin aavistuksen liian pienet hänelle. Sukat menevätkin siis isukille, jolle sopivat paremmin. Lankana Zeldan värjäämän Nallen jämät sekä täydennykseksi harmaata Nallea. Lankaa kului noin 150 grammaa, 3,5 mm puikot. Tämä siis KyJy #1.

Toisena työnä aloitin piskuisen jakun työkaverin vauvalle. Langaksi valitsin Sirdar Snuggly Baby Bamboon ja se on kyllä älyttömän ihana lanka neuloa.

Kuvaaminen olisi ollut helpompaa, kun olisi se vauva tuolla sisällä =) Ohjeen löysin jostain muinaisesta Modasta, mutta ehdin siivousinnossani tuikata lehden takaisin hyllyyn ennen kuin laitoin numeroa ja vuotta muistiin. Lankaa kului tähänkin 150 grammaa, parinkymmenen sentin pätkä jäi joten aika hyvin meni. Takista tuli mielestäni aika kiva, huomenna selviää, mitä äiti tuumaa. Tämä KyJy #2 valmistui 25.6.

Kolmantena työnä aloitin sitten 25.6. Aleena-mekon Novitan Kasteesta samaiselle vaaville. Mekkokin itse asiassa valmistui eilen, mutta en iltasella jaksanut sitä enää kuvata. Koetan saada kuvan tänään otettua niin sitten on kolmostyökin raportoitu.

Tällaisia tänään, mukavaa viikkoa sateesta ja tuulesta huolimatta (jota ainakin täällä etelässä tänään taas on)!

Äly hoi

Joskus sitä oikein ihmettelee itseään ja sitä järjen vähyyttä, joka voi ihmisellä olla. Tai ehkä sitten suorastaan hulluutta. Vannotin itseäni, että tänä vuonna en osallistu minkään valtakunnan tempauksiin, koska niistä seuraa vain hikeä, kyyneleitä ja UFOja. Kieltäydyin myös kunniasta, kun kyseltiin emoilisinko tänä vuonnakin KyJyn. Tiesin, etteivät aika ja energia tänä vuonna moiseen riitä. Ja ajattelin, etteivät ne riitä myöskään tempaukseen osallistumaan. Siitä huolimatta huomasin loppu viikosta ilmoittautuneeni mukaan. Ei kyllä taaskaan järjen valo täällä loista, mutta mukana siis ollaan. Tämän vuotinen KyJy on sentään hieman helpotettu versio aiemmista vuosista; töitä kaiken kaikkiaan "vain" 20 ja aloitusaikakin on pidempi. Silti...

Juhannusaattonahan se sitten alkoi. Aamu-7:ltä tuikkasin ukkokullan sukot puikoille. Nyt ollaan tässä jamassa:

Helpot perussukat ilman mitään kummempaa jippoa, aika lyhkäisellä varrella, joten nopsasti syntyy, jos vain neuloo =)  Tämä siis KyJy #1.

Ja jotten heti miten tylsistyisi sukkiin, aloitin lisäksi työkaverin vauvalle takin Sirdar Snuggly Baby Bamboosta (on muuten ihana lanka). Takakappale on edennyt jo yli kädenteihin ja nopeastihan tuota tulee, kun koko on niin piskuinen. Tämä siis KyJy #2.

Tämän enempää en nyt tähän hätään aloitakaan vaan aion tehdä nämä nyt valmiiksi ja aloittaa seuraavan, ehkä vähän isomman työn vasta sitten.

Ennen juhannusaattoa ja KyJyn aloitusta halusin saada alta pois yhdet sukat, jotka uhkasivat UFOutua. Lanka loppui viime metreillä kesken ja jouduin sitten kikkailemaan kärkikavennukset toisella langalla, mutta ehkä nämä jollekin kelpaavat.

Omia jalkoja on sitten toivotonta kuvata! Lankana sukissa on Zeldan värjäämä Nallukka. Aion tuossa KyJyn lomassa kyllä saada tiristettyä yhden UFO-villiksenkin pois, että saan sielun rauhan. Villis on kasaamista ja kaulusta vailla valmis, joten enköhän sen jossain välissä saa hoidettua.

Raparperitoscapiirakka

Taidanpa pitkästä aikaa kiusata teitä reseptillä =)  Alkukesä (tai no, keskikesässähän tässä jo aletaan olla) on tunnetusti raparperiaikaa. Vähän joka paikassa pukkaa erilaisten raparperikakkujen ja -paistosten ohjeita, mutta ei kai hyviä reseptejä koskaan liikaa voi olla. Minä tein lauantaina tällaisen piirakan ja hyvin se teki sunnuntaina kauppansa, koska muruakaan ei jäänyt.

Pohjaan tarvitset
150g mantelimassaa
2 kananmunaa
1 dl (kevyt) ranskankermaa
1/2 dl mantelijauhoa
1 tl psylliumia (ei välttämätön)
1 tl leivinjauhetta

5 dl raparperin paloja

Toscaa varten:
75g leivontamargariinia/voita
2 dl mantelilastuja
1 dl kookossokeria/ruokosokeria (varmaan muscovadokin käy)
2 rkl ranskankermaa

Peitä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele vuoka. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Raasta mantelimassa. Sekoita siihen kananmunat, ranskankerma ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alimmalla tasolla 15-20 minuuttia.

Levitä raparperit pohjan päälle, ripottele pinnalle ruokalusikallinen kookossokeria ja kypsennä 10 minuuttia. Tee sillä välin tosca: sulata margariini kattilassa, sekoita siihen sokeri ja mantelilastut ja kiehauta. Lisää viimeisenä ranskankerma, sekoita hyvin ja kuumenna vielä. Levitä tosca raparperien päälle, siirrä vuoka uunin keskitasolle ja paista vielä kymmenisen minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullan ruskea. Jos tosca ei tunnu saavan väriä, laita pelkkä ylälämpö päälle 3-5 minuutiksi niin pohja ei kuivu liikaa. Tarjoa jäähtynyt piirakka sellaisenaan tai vaikka kermavaahto/vaniljavaahtonokareen kanssa. Minusta piirakka on melkein parasta seuraavana päivänä hieman tekeydyttyään, mutta maistuu varmasti samana päivänäkin =)

 

Multainen juttu

Lauantainen Helsinki Half Marathon sujui tältä dromedaarilta melko mukavasti. Sää oli lämmin, mutta onneksi pilvipoutainen, joten ihan ei tarvinnut grillaantua. Aikatavoitteeni juoksuun oli 2 tuntia ja kuinkas kävi. Nettoaika oli 2:00:28. Eli 28 sekuntia meni yli. Ai että kivisti siinä maalisuoralla, kun kuulin kuuluttajan sanovan: "Ja viimeisenä alle kahden tunnin maaliin juoksee..." ja mikä nimi olikaan, se oli juurikin minun edessäni viipottanut juoksija. Arg. No mutta, seuraavalla kerralla se sitten jo menee (ehkä), kun noin pienestä jäi kiinni.

Todistusaineistona kuva mitalista:

Lauantaina en isompia enää kotiuduttuani hommaillut, mitä nyt pyöräytin mansikka-raparteripaistoksen "palkkariksi" ;)  Eilen tuli sitten kokkaamisen lisäksi riekuttua pihamaalla. Tekeminenhän ei ainakaan meidän pihallamme lopu, vaikka siellä kuinka pyllistelisi. Minä kun olen "puutarhurina" sellainen ei-koskaan-valmista -tyyppi eli muutan joka kesä mieleni jonkun kasvin sijoituspaikan suhteen. Ja viime talven aikana valitettavan moni perenna oli myös heittänyt henkensä, joten uusia täytyy tilalle hankkia tai jakaa olemassa olevista.

Meillä on talon takana terassin vieressä iso neliö muotoinen kukkapenkki. Tai oikeastaan neljä. Kukkapenkit on perustettu talon vierestä muualle siirretyn vanhan hirsisaunan pohjan päälle. Kokonaisuudessa on siis ikään kuin neljä "loosia", jotka yhdessä muodostavat yhden ison "penkin", vai miten tämän nyt selittäisi. Joka tapauksessa, yksi looseista oli päässyt aika riemastuttavaan kuntoon, siinä kasvoi alunperin jotain alpia, pikkutalviota, kurjenmiekkoja, kurjenpolvea,  punatähkää, töyhtöangervoa. Alpi ja pikkutalvio olivat kuitenkin vallanneet penkin lähes kokonaan itselleen. Toki ne kurjenmiekat ja punatähkä siellä vielä olivat ja kurjenpolveakin, mutta varsinkin pikkutalvio ja jostain penkkiin levinnyt suikeroalpi peittivät aika lailla kaiken alleen. Päätin kaivaa molemmat alpit ja pikkutalvionkin kokonaan pois, jälkimmäistä kun on pihalla jo ihan riittävästä muutenkin. Tilalle siirsin toisesta paikasta siellä huonosti menestyneet korallikeijunkukat ja niittysinilatvaa. 

Eiväthän nuo vielä juuri miltään näytä enkä älynnyt ottaa "ennen"-kuvaa, jotta eron tajuaisi. Mutta on tämä nyt (ainakin vähän aikaa) huomattavasti siistimpi kuin se aiempi viidakko. Toivottavasti nämä pärjäävät tässä. 

Raivasin sitten samoin tein vähän toistakin loosia. Typistin varjoyrttiä todella reippaalla kädellä, otin siitäkin suikeroalpia pois ja istutin tyhjään tilaan vähän lisää pikkusydäntä ja purppurakeijunkukkia.

Kuvasta tuo lehtien ihana punainen väri ei oikein näy, mutta nämä ovat jo tuollaisina pikku ressukoina aivan huikaisevan ihanan näköisiä, kun lehdet hehkuvat purppuranpunaisena ilta-auringossa. Näillekin toivon edeltäjiään parempaa menestystä ensi talveksi.

Sukkaa ja juoksua pukkaa

Kulunut viikko on ollut jälleen työntäyteinen, kuinkas muuten. Ilmat ovat sentään taas lämmenneet, joten työmatkat pyöräillen ja juosten ovat olleet mukavia. Jostain syystä olen kesäaikaan siirtymisen jälkeen herännyt lähes joka ikinen aamu 5:ltä (niin, joka on tietysti talviajan klo 6 - normaali heräämisaikani arkiaamuisin) ja kun en viitsi kuppelehtia kotona tyhjän panttina, hyppään viimeistään 5.30 satulaan / lenkkareihin ja lähden töihin. Töissä olen sitten kulkumuodosta riippuen jo siinä 6.20 - 7. Ja kun työaika alkaa 8.15, saa aamulla todella tehdä töitä rauhassa aavemaisen hiljaisessa toimistossa. Oikeastaan pidän tästä järjestelystä aika paljon. Paitsi että viikonloppuna nukkuisin mielelläni edes vähän pidempään... vaikka 6:n.

Käsityörintamalle pienet, nopsasti valmistuvat työt, jotka eivät vaadi aivotyötä miellyttävät tällä hetkellä. Niinpä tuli taas neulottua yhdet sukat, tutulla Rinsessa-kuviolla.

Lankana mikäs muu kuin Nalle (juu, en ole vielä oppinut kammoksumaan Novitaa).

Viime viikonloppuna sain sen verran itsestäni irti, että tonkaisin hieman UFO-koriani. Pari työtä päätin jo suosiolla purkaa ja yhden UFOn otin sitten työn alle. Se ei kuitenkaan tässä viikon kuluessa ole edistynyt, joten palataan siihen sitten myöhemmin. Myös kukkapenkit kaipaavat huomiota ja tarkoitus olisi ainakin sunnuntai-iltapäivänä vähän pihaa tonkia, jos vain sää suosii. Lauantaina on taas edessä puolimaraton. Helsinki Half Marathon on upouusi juoksutapahtuma, mielenkiinnolla odotan uutta tapahtumaa ja tietysti itse juoksua. Nämä pari viimeistä päivää ennen juoksutapahtumaa ovat aina ikäviä, kun ei saa treenata / kummemmin liikkua vaan pitää ottaa ns. rennosti ja tankata ja tankata ja tankata. Puolimaratonille en tee varsinaista hiilaritankkausta, nostan vain hieman normaalin ruokavalioni hiilarimääriä ja juon saaveittain vettä. Olo onkin kuin dromedaarilla. Nestetankkaus turvottaa ja kun ei liikkuminenkin on normaalia vähäisempää, hinku starttiviivalle on kova. No, onneksi huomenna pääsee juoksentelemaan. Jos sääennuste pitää paikkansa ja lämmintä on +20 asteen tienoilla niin aika äkkiä se neste tuolta kropasta lähtee liikkeelle eikä riitäkään.

Kaunista kesäkuun viikonloppua!