Kuulumisia

Vähän on harvaksi käynyt tämän blogin päivitystahti, mutta joskus tulee näitä aikoja, että elo on niin vilkasta, ettei kaikkeen jouda. Maratonin jälkeen on töissä ollut kovin kiire, viime viikolla jouduin tekemään pitkää päivää vähillä unilla ja perjantaina sitten appiukko saapui kyläilemään. Vähiin ovat unet jääneet nytkin; minä olen kovin herkkäuninen ja korvatulpista huolimatta herään joka kerta, kun appi yöllä kipittää vessaan (parin tunnin välein lääkkeestä johtuen). Aamulla appi herää puoli viideltä rukoilemaan aamurukouksen ja vaikka hän toki sen jälkeen käykin uudestaan nukkumaan, en minä enää saa unta. Tässä alkaa vähän siis olla sosiaalisuus ja kaikki muukin koetuksella, kun ei tahdo silmä enää pysyä auki päiväselläkään. Appi viipyy meillä ensi maanantaihin asti ja ensi viikolla pitäisi taas jaksaa vääntää pitkää päivää töissä, joten hyvin menee.

No, enpä vuodata enempää vaan totean, että pari KyJyä on sentään valmistunut sitten viime postauksen.

Ensimmäisen valmistuivat, yllätys yllätys, Rinsessat Neuleunelmista ostetusta, käsinvärjätystä sukkalangasta.

 

Väri oli nimeltään "Pompiainen", ihanaa suklaan ruskeaa ja hennon vaaleanpunaista. Lankaa näihin kului noin 85 grammaa. Päätynevät pukin konttiin. Ja nämä olivat siis KyJy #19.

 

Toinen valmistunut KyJy on numerolla 9 aloitettu jättihuivi Novitan Silmusta. En tullut mitanneeksi huivia, mutta kyllä sillä ihan riittävästi kokoa on; tähän huiviin kyllä kääriytyy vallan mukavasta ilmojen viiletessä. On sillä jo ollut iltasella käyttöä terassilla istuessa. Lankaa tähän kului 400 grammaa. Ihan simppelia 2o, 2n neulosta.

 

Suomalaisella sisulla

Käsityörintamalta ei yllättäen uutisia ole, mutta kaikenlaista muuta on tullut puuhattua. Yleisurheilun MM-kisoja katsellessa toki tuli neulottua, mutta otin kisatyökseni jättihuivin, joka ei sitten kuitenkaan ihan valmistunut kisastudiossa. Lauantaina olikin sitten itsellä urheilupäivä; kävin juoksemassa Helsinki City Maratonin. Ensimmäisen täysmaratoninhan juoksin viime vuonna Beirutissa. Tämä oli siis elämäni toinen täysmaraton ja olihan se taas kokemus. Mutta siinä, kun maaliviivalle tulee 42,192 km urakan jälkeen, fiilis on kyllä kaiken vaivan arvoinen. Matkan aikana ehtii ajatella vaikka sun mitä, mutta mielessä pyörivät paljon Libanonissa asuvat pikku maratoonarit (kts. sivu 'Extreme Survival Team, jos kiinnostaa). Ilman heitä en olisi koskaan juossut ensimmäistäkään maratonia, koska en uskonut sellaiseen pystyväni.

Juoksin hyvän matkaa miehen perässä, jonka paidan selässä luki "Suomalaisella sisulla". Sitä tuijotin ja ajattelin, että näin on, sisulla mennään, vaikka miltä tuntuisi =) Sitten alkoivat pohkeet kramppaamaan, minulla vauhti hidastui ja mies katosi näkyvistä. Kilometrit noin 30stä 39n olivat hirveää takkuamista enkä enää tiennyt, liikkuvatko jalat vai ei. 39n kohdalla sitten ajattelin, että prkle, enää reilu 3 kilsaa, nyt on pakko päästä maaliin. Jostain sain kaivettua lisää puhtia ja vauhtiakin ja yhtäkkiä huomasin, että edessäni oli tuttu selkä: "Suomalaisella sisulla".  Viimeiset 2 km menivät sitten kuin siivillä ja maaliin tulo Olympiastadionilla oli huikea.

Nyt sitten katse kohti Beirutia, jossa juostaan taas maraton isänpäivänä.

 

Viime tippa

Minähän en missään nimessä ole mikään viime tipan ihminen vaan kaikki on aina hyvissä ajoin valmiina ja silleen. Niinpä tein viimeiset 12 KyJy-aloitusta Nitsan reissusta palattuamme eli tässä viimeisen kolmen päivän aikana. Aikamoista säätämistä oli ja jokunen viime hetken (heh) muutos suunnitelmiin tuli, kun ei vaan löytynyt enää vapaina sopivan kokoisia puikkoja. Mutta nyt on siis kaikki työt puikoilla. Tässä siitä todistusaineistoa

 

Tässä läjässä on siis KyJyt 3-20. Kaksi ensimmäistähän ovat jo valmistuneet.

 

Matka meni tosi mukavasti. Nitsa on yhtä ihana kuin silloin muinoin 15 vuotta sitten, kun siellä viimeksi olin. Ja niissä pienissä vuoristokylissä voisin kierrellä ihan loputtomiin! Ja syödä, ai että niitä kaikkia ihania ruokia. Nimimerkillä tuliaisina 1,5 kiloa lisää painoa... Maanantaina on sitten edessä paluu arkeen. Kolme viikkoa tiukkaa vääntöä töissä ja sitten viimeinen kesäloma viikko, joka kuluukin sitten appiukon vierailun merkeissä.

 

Niin ja sen KYHin kanssa kävi sitten niinkuin arvasinkin eli läskiksi meni. Määräajassa eli heinäkuun loppuun mennessä sain valmiiksi vain 10 työtä 22sta. Toivottavasti KyJy menee mallikkaammin.