Käsityörintamalta ei yllättäen uutisia ole, mutta kaikenlaista muuta on tullut puuhattua. Yleisurheilun MM-kisoja katsellessa toki tuli neulottua, mutta otin kisatyökseni jättihuivin, joka ei sitten kuitenkaan ihan valmistunut kisastudiossa. Lauantaina olikin sitten itsellä urheilupäivä; kävin juoksemassa Helsinki City Maratonin. Ensimmäisen täysmaratoninhan juoksin viime vuonna Beirutissa. Tämä oli siis elämäni toinen täysmaraton ja olihan se taas kokemus. Mutta siinä, kun maaliviivalle tulee 42,192 km urakan jälkeen, fiilis on kyllä kaiken vaivan arvoinen. Matkan aikana ehtii ajatella vaikka sun mitä, mutta mielessä pyörivät paljon Libanonissa asuvat pikku maratoonarit (kts. sivu 'Extreme Survival Team, jos kiinnostaa). Ilman heitä en olisi koskaan juossut ensimmäistäkään maratonia, koska en uskonut sellaiseen pystyväni.
Juoksin hyvän matkaa miehen perässä, jonka paidan selässä luki "Suomalaisella sisulla". Sitä tuijotin ja ajattelin, että näin on, sisulla mennään, vaikka miltä tuntuisi =) Sitten alkoivat pohkeet kramppaamaan, minulla vauhti hidastui ja mies katosi näkyvistä. Kilometrit noin 30stä 39n olivat hirveää takkuamista enkä enää tiennyt, liikkuvatko jalat vai ei. 39n kohdalla sitten ajattelin, että prkle, enää reilu 3 kilsaa, nyt on pakko päästä maaliin. Jostain sain kaivettua lisää puhtia ja vauhtiakin ja yhtäkkiä huomasin, että edessäni oli tuttu selkä: "Suomalaisella sisulla". Viimeiset 2 km menivät sitten kuin siivillä ja maaliin tulo Olympiastadionilla oli huikea.
Nyt sitten katse kohti Beirutia, jossa juostaan taas maraton isänpäivänä.
Juoksin hyvän matkaa miehen perässä, jonka paidan selässä luki "Suomalaisella sisulla". Sitä tuijotin ja ajattelin, että näin on, sisulla mennään, vaikka miltä tuntuisi =) Sitten alkoivat pohkeet kramppaamaan, minulla vauhti hidastui ja mies katosi näkyvistä. Kilometrit noin 30stä 39n olivat hirveää takkuamista enkä enää tiennyt, liikkuvatko jalat vai ei. 39n kohdalla sitten ajattelin, että prkle, enää reilu 3 kilsaa, nyt on pakko päästä maaliin. Jostain sain kaivettua lisää puhtia ja vauhtiakin ja yhtäkkiä huomasin, että edessäni oli tuttu selkä: "Suomalaisella sisulla". Viimeiset 2 km menivät sitten kuin siivillä ja maaliin tulo Olympiastadionilla oli huikea.
Nyt sitten katse kohti Beirutia, jossa juostaan taas maraton isänpäivänä.
Onnea, hieno suoritus. Olet tosi urhea. Itse leikittelin joskus ajatuksella että vielä ennen nelikymppisiä treenaisin itseni puolimaraton kuntoon mutta taitaa olla meikäläinen sen verran oppikirja esimerkki kaikista mahdollisista rasitusvammoista että pelkäämpä ettei tuo puolikaskaan minulta onnistu =)
VastaaPoistaKiitos! Äläs kuule sano, minulle lääkäri sanoi viime vuonna, kun tuon lonkkani kanssa tappelin, että unohda koko juttu, noilla jaloilla ei juosta maratoneja. Ähäkutti! Ei kun treenaamaan ;)
PoistaMahtava suoritus, onnittelut!
VastaaPoistaKiitos! Kiitokset kuuluvat pitkälti myös kannustajille, ilman heitä ei kyllä onnistuisi.
PoistaHieno suoritus, onnea! Olet sinä vaan melkoinen sisupussi :)
VastaaPoistaKiitos, kiitos! Harmi vaan, että se lankapussi on vieläkin kehittämättä ;)
PoistaOlet sinä tosiaan sinnikäs tapaus, onnittelut mahtavasta suorituksesta! Mulla on kokemusta vain huomattavasti lyhyemmistä matkoista viime vuosituhannelta, mutta voin hieman yrittää tavoittaa sitä tunnetta mikä on maaliviivan ylityksen jälkeen. Hyvä Krista!
VastaaPoistaSe maaliin pääsyn fiilis on kyllä sanoin kuvaamaton. Matkan aikana ehtii moneen otteeseen manata omaa hulluuttaan, kun on moiseen lähtenyt, mutta maaliin päästessä se kummasti unohtuu.
PoistaHieno saavutus :)
VastaaPoistaSuperonnittelut Supernaiselle! Ihailtava suoritus hienoin tuuletuksin. Ja hieno asia on juoksun taustallakin :).
VastaaPoistaSuperista en tiedä, mutta kiitos =) Juuri sen tausta saakin minut juoksemaan, muuten en jaksaisi vaivautua.
Poista