Herran jestas, kylläpä on edellisestä postauksesta aikaa! En oikein tiedä, mihin nämä viikot ovat kadonneet. No, töissä on ollut kiirettä ja vapaa-ajallakin kaikenlaista kissanristiäistä (sori kissat!).
Kissasta puheen ollen, kissuuden kanssa on taas rampattu lääkärissä ja se on kyllä sellainen "harrastus", että lompakko kevenee yhdessä rysäyksessä niin paljon, ettei muuta sitten tarvitakaan. Onneksi olen tapani mukaan hoitanut loppu vuoden synttärilahjat ja joululahjatkin jo etukäteen (tai siis jälkimmäisiin on tarpeet valmiina), joten ei tarvitse niistä tinkiä. Toivottavasti ei isompia ylläreitä ihan lähiaikoina tule. Tällä hetkellä kissuus tuntuisi olevan hyvässä kunnossa ja siitä olen varsin iloinen ja kiitollinen.
Yksi puolimaratonkin tuli tuossa vielä juostua, se jäikin tämän vuoden ja juoksukauden viimeiseksi "kisaksi", kun jouduin sen Beirutin reissun perumaan. Ihan mukavasti meni, alitin ensi kevääksi asettamani tavoiteajan, joten täytynee kehitellä keväälle uusi tavoite =)
Neulottuakin on tullut silmukka silloin, toinen tällöin. Ihme kyllä sain äidin joululahjapeiton valmiiksi jo, öö, 1.11. Se on vaan jäänyt kuvaamatta, kun ei ole ollut a) aikaa, b) inspiraatiota, c) valoa. Tuota viimeistä saisikin odottaa aika kauan. Täytyy yrittää viikonloppua ryhdistäytyä ja kuvata tekele. Luulen kyllä, että äiskä tulee siitä tykkäämään. KyJyistä siis valmiina jopa puolet...
Tulihan sekava pikku vuodatus, mutta tarkoitus oli siis lähinnä käydä sanomassa teille moi =)
Kissasta puheen ollen, kissuuden kanssa on taas rampattu lääkärissä ja se on kyllä sellainen "harrastus", että lompakko kevenee yhdessä rysäyksessä niin paljon, ettei muuta sitten tarvitakaan. Onneksi olen tapani mukaan hoitanut loppu vuoden synttärilahjat ja joululahjatkin jo etukäteen (tai siis jälkimmäisiin on tarpeet valmiina), joten ei tarvitse niistä tinkiä. Toivottavasti ei isompia ylläreitä ihan lähiaikoina tule. Tällä hetkellä kissuus tuntuisi olevan hyvässä kunnossa ja siitä olen varsin iloinen ja kiitollinen.
Yksi puolimaratonkin tuli tuossa vielä juostua, se jäikin tämän vuoden ja juoksukauden viimeiseksi "kisaksi", kun jouduin sen Beirutin reissun perumaan. Ihan mukavasti meni, alitin ensi kevääksi asettamani tavoiteajan, joten täytynee kehitellä keväälle uusi tavoite =)
Neulottuakin on tullut silmukka silloin, toinen tällöin. Ihme kyllä sain äidin joululahjapeiton valmiiksi jo, öö, 1.11. Se on vaan jäänyt kuvaamatta, kun ei ole ollut a) aikaa, b) inspiraatiota, c) valoa. Tuota viimeistä saisikin odottaa aika kauan. Täytyy yrittää viikonloppua ryhdistäytyä ja kuvata tekele. Luulen kyllä, että äiskä tulee siitä tykkäämään. KyJyistä siis valmiina jopa puolet...
Tulihan sekava pikku vuodatus, mutta tarkoitus oli siis lähinnä käydä sanomassa teille moi =)
Täällä ollaan myös hämmästyksissään tuon ajan katoamisesta: minne lie valuu maan rakoon? Vaikka onhan sitä aikaa edellen se sama 24/7 mikä ennenkin. Mystistä. Voi kissuutta, toivottavasti on jo tervehtymään päin! Kehräyksiä ja rapsutuksia sinnepäin!
VastaaPoistaKiva jos Topsukka voi jo paremmin. Aika vaan katoaa, kyllä. Toivottavasti ensi viikolla kellot kulkisivat samaa aikaa ja nähtäisiin neuloksien ja tyyriin kahvin ääressä.
VastaaPoistaVoi, sen mustan aukon jos löydät niin kerro heti! Onneksi kissuus on paranemaan päin, lompakko kyllä kevenee iloisesti eläinlääkärikeikoilla. Mutta tärkeintähän on että eläin on kunnossa, itse kun se ei ololleen paljonkaan voi.
VastaaPoistaJaksamisia sinulle ja Topille!