keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kaverille kanssa


Kyllä voi kuulkaa ihmisellä joskus olla sellaisia päiviä, että kerta kaikkiaan mikään ei onnistu. Eilinen lähti menemään kiville jo heti aamusta. Tälläydyin reippaana aamu-6:lta salille ja sain vedettyä ihan kelvollisen treenin, vaikka aika lailla väsyttikin. Siinä suihkuun siirtyessäni sitten huomasin, että pyyhe oli jäänyt kotiin. Pakko oli kuitenkin suihkussa käydä, että sai hiukset pestyä. Käsipyyhkeillä siinä pahimmat vedet koitin kuivailla ja menihän se jotenkin. Sitten pukeutumaan. Kas vain, legginsit jäivät kotiin. Asuksi olin valinnut polvipituisen trikoomekon, joten sääret paljaana sinkoilu +1 asteen kelillä ei a) ollut kovin miellyttävän tuntuista, b) näyttänyt järin järkevältä. Työmatkalla äkkiä ensimmäiseen auki olevaan kauppaan ja sieltä paksuimmat sukkikset mitä löytyi.

Koska aamutreenin jälkeen on aina karsea nälkä (en syö ennen treeniä), olin tehnyt illalla valmiiksi tuorepuuron sellaiseen pestyyn isoon purnukkaan, jossa myydään turkkilaista jogurttia. Töihin päästyäni oli kiire syödä aamupala, koska palaverin alkuun oli vain vartti. Purkkia avatessa kävi vanhanaikainen ja tuorepuuromössö oli rinnuksilla. Ehdin nippa nappa saada kolttuni putsattua ennen palaveria.

Työpäivän istuin visusti koneen äärellä, ajatuksen juoksu oli kovin tahmeaa, mutta päivästä selvittiin. Kotiin päästyäni päätin lähteä lenkille, koska arvelin sen piristävän. Juoksu oli yhtä tahmeaa kuin koko hiivatun päivä eikä se kyllä virkistänyt yhtään. Kotona sitten ukkokulta sanoi, että taitaa vessanpönttö vuotaa. Sitä siinä tovin ihmettelimme ja ukkokulta pyyhkäisi sitten pihan poikki kysymään neuvoa "huoltomieheltä" eli isältäni. Isukki tulikin pönttöä tutkimaan ja totesi, että siellä on aika lailla putkissa ja säiliössä hiekkaa. Alueellamme on ollut pari vesikatkoa ja sitä hiekkaahan tuppaa sitten tulemaan, kun putket avataan uudestaan. Viimeksi putkityöt hajottivat meiltä vesivaraajan. Pojat putsasivat hiekat pois, mutta auta armias, kun osat olisi pitänyt laittaa takaisin paikoilleen, se ei enää onnistunutkaan. Tiiviste levähti ja joku nipsu murtui ja se pönttö oli sitten siinä.

No, on tällä kaikella jotain tekemistä neulomisenkin kanssa. Minä istuskelin neulontahuoneessani kissa sylissä ja otin neuleterapiaa. Mitä siinä enää muutakaan. Viimeistelin kaverille samanlaisen kaulurin, jonka tuossa itselleni tein. Ystävä erehtyi toteamaan, että tuollainen kauluri  kelpaisi hänellekin. Tein sitten samoin tein kaksi, eri värisiä toki.  Kuvat on napsaistu tylsästi tuossa työpöydän kulmalla kännykällä, kotona kun en löytänyt kameran akkua illalla mistään...


Ruskea kauluri on Novitan Usvaa. 6mm puikoilla neulottuna yksi kerä lankaa riitti juuri ja juuri.

Pinksu kauluri puolestaan on BC Garnin Semilla Grossoa. Ihana, pehmoinen lanka! Samaisilla 6mm puikoilla neuloin ja lankaa meni noin 3,5 kerää (50 gramman keriä.
Ihan kivat näistä molemmista tuli, toivottavasti kamukin tykkää.

10 kommenttia:

  1. Kivoja kaulureita molemmat ja varmasti kelpaavat saajalleen :)

    Kuulostaa sellaiselta päivältä, jolloin ei olisi kannattanut nousta ollenkaan. Toivottavasti epäonni ei vaivaa vähään aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä päiviä joskus aina tulee. Jälkeenpäinhän niille on hyvä nauraa =)

      Poista
  2. Huh huh, voi ei millainen päivä :(. Mikä kumma siinä onkin, että kun päivä alkaa kulkea tuota epäonnen latua, niin siltä latu-uralta ei sinä päivänä pois pääse. Neuleterapia oli enemmän kuin paikallaan ja se tuottikin upeat kaulurit :). Toivottavasti epäonni muistaa kiertää sinut kaukaa pitkän, pitkän aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten ihan saletti, että kun aamusta joku menee pieleen voi olla varma, että lisää seuraa. Ainakin minulla on useimmiten juuri niin, että otetaan sitten kerralla sitä huonoa tuuria vähän enemmänkin. Eniten tässä kyllä harmitti sen uuden pytyn hinta. Eikä se vesivaraajakaan taannoin ihan halpa ollut, joten vesilaitos alkaa pikku hiljaa olemaan meille velkaa =)

      Poista
  3. Epäonnea monen vuoden edestä :-(
    Jos ei kamu noista kaulureista tykkää, niin jopas on hassu ihminen :-D
    Upeita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu! Kyllä kaulurit taisivat ihanaiselle kamulleni kelvata =) Eilinen päivä sujuikin jo taas normaalimmin, oli jopa kaikki vaateparret mukana ;)

      Poista
  4. Tosi ihanat kaulurit. Ihme olisi ollut, jos ei olisi kelvanneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru! Sitä on itse aina ehkä vähän turhan epäileväinen tuotostensa suhteen =)

      Poista
  5. Oletkin tainnut tykästyä kovasti tuohon kaulurimalliin kun noita putkahtelee tuolla vauhdilla valmiina puikoiltasi :) Hienoja molemmat.
    Mikä päivä. Tuo päivä on niitä "aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta". Tsemppiä treeneihin ja arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä kiva malli tehdä. Kerrankin saa jotain valmista kohtuuajassa ;) Ja vielä nättiä ja kätevää. Kiitos tsemppauksesta!

      Poista