Mihinköhän tässä välissä katosi kokonainen kuukausi ja vähän päällekin? Matka tuli ja meni. Reissu sinänsä meni mukavasti, ukkokulta tykkäsi tosi paljon ja viihdyin kyllä itsekin, vaikka tahti kiertomatkalla oli aika kiivas eikä kaipaamaani rentoutumiseen pahemmin ollut aikaa. Reissusta tultuamme läppäri otti ja hajosi - juuri kun olin saanut siirrettyä kaikki matkakuvat koneelle ja tietenkin ennen kuin olin ehtinyt tallentaa niitä tikulle tai pilvipalvelimelle, joten matkakuvia ei tarvitse esitellä.
Töissä on edelleen ollut kiirettä eikä se hellitäkään ennen syksyä, jos silloinkaan. Liikenevä vapaa-aika kuluu aika pitkälti treenatessa. Extreme Survival Teamin lisäksi urheilen nykyään myös Team Elina Jouhkille, joka puolestaan urheilee Roosa Nauhalle sekä SPR:n kantasolurekisterille. Siitä lisää ehkä toisen kerran. Ensi lauantaina onkin tämän vuoden ensimmäinen "virallinen" juoksutapahtuma eli Helsinki City Run. Siellä pitäisi puolimaraton hilpaista.
Neulerintamalla on kaiken hässäkän johdosta ollut melko hiljaista. Yhdet ylipolven sukat olen saanut tikuteltua ja pitkästä aikaa yhden vauvan peiton Libanoniin, mutta molemmat ovat kuvaamatta. Se on sitä saamattomuutta... Näin kevään tullen alkavat tietysti myös pihahommat siintää mielessä ja kodinhoitohuone onkin kuin mikäkin kasvihuone. Taimet ovat aika hyvällä alulla, toki osa on ehtinyt jo kuukahtaakin ;)
Tämä oli nyt tällainen pikainen höpinä, saamattoman bloggaajan ilmoitus olemassaolostaan. Koitan potkia itseäni hiukan persuksille ja saada aikaiseksi oikeaakin asiaa. Siihen asti kaunista kevättä toivotellen.
Töissä on edelleen ollut kiirettä eikä se hellitäkään ennen syksyä, jos silloinkaan. Liikenevä vapaa-aika kuluu aika pitkälti treenatessa. Extreme Survival Teamin lisäksi urheilen nykyään myös Team Elina Jouhkille, joka puolestaan urheilee Roosa Nauhalle sekä SPR:n kantasolurekisterille. Siitä lisää ehkä toisen kerran. Ensi lauantaina onkin tämän vuoden ensimmäinen "virallinen" juoksutapahtuma eli Helsinki City Run. Siellä pitäisi puolimaraton hilpaista.
Neulerintamalla on kaiken hässäkän johdosta ollut melko hiljaista. Yhdet ylipolven sukat olen saanut tikuteltua ja pitkästä aikaa yhden vauvan peiton Libanoniin, mutta molemmat ovat kuvaamatta. Se on sitä saamattomuutta... Näin kevään tullen alkavat tietysti myös pihahommat siintää mielessä ja kodinhoitohuone onkin kuin mikäkin kasvihuone. Taimet ovat aika hyvällä alulla, toki osa on ehtinyt jo kuukahtaakin ;)
Tämä oli nyt tällainen pikainen höpinä, saamattoman bloggaajan ilmoitus olemassaolostaan. Koitan potkia itseäni hiukan persuksille ja saada aikaiseksi oikeaakin asiaa. Siihen asti kaunista kevättä toivotellen.
Kiva kun ilmottauduit, mietinkin juuri tänään mitähän sinulle mahtaa kuulua!
VastaaPoistaEi tuo kyllä saamattomalta kuulosta, monta rautaa tulessa ja päälle kiirettä työssä. Tsemppiä puolimaratonille, toivottavasti keli on silloin parempi kuin meillä tänään -sataa räntää ja paljon :-/
Tsemppiä jokaiseen projektiin. Eiköhän ne neuleet odottele sitten niitä rauhallisia syysiltoja.
VastaaPoistaOli kiva kuulla sinusta, olit minunkin mielessäni viimeksi tänään :). Tjorvenia ja Heffistä kompaten toivottelen tsemppiä jokaiselle rintamalle! Saamattomuus kuulostaa olevan vähintäänkin pippurin kasvun etäisyydellä. Täällä ollaan hengessä mukana.
VastaaPoistaOli mukava, kun kuitenkin tulit ilmoittautumaan. Ei tässä muutkaan kovin puuhakkaita ole olleet.
VastaaPoistaTuo oli kurja kuulla, että lomakuvat menivät taivaan tuuliin :(
No et sinä treenamisen suhteen ainakaan saamaton ole, päinvastoin. Onnen potku lauantaille :)
VastaaPoistaMitä käsitöihin tulee, tauko voi olla joskus paikallaan. Siihenkin löytyy aikaa kun into on kova. Tsemppiä!
Kiva kuulla, että muillakin on hiljaisia jaksoja! Omaa blogiani olen viimeksi päivttänyt joulukuussa, mutta sen jälkeen onkin laitettu elämä uusiksi.
VastaaPoistaTärkeintähän on että bloggaamisesta saa itse jotain irti, eikö?