Syrjähyppy

Niin, olishan tossa noita keskeneräisiä KyJyjä 15 kpl. Ja jos nyt ei niitä kykene edistämään niin olisi sitten niitä kesken jääneitä KYHäilyjä, öö kymmenkunta. En edes muista montako niitä jäi. Mutta koska ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella ja nykyhetkessä eläminen niin kovin vaikeaa meille ihmisille, halajaa neulojankin mieli aina eteenpäin ja sinne toiselle puolelle aitaa. Oli pakko saada säärystimet. Ihan siis justiinsa nyt eikä sitten KyJyn jälkeen. Ja ne piti olla tumman harmaat ja paksusta langasta. Koska töissä on kylmä.

 

Omien jalkojen kuvaaminen on kyllä ihan tolkuttoman vaikeaa. Mahdollinen kuvausassarikin pötkäsi sohvalla kissan alustana, joten apuja ei irronnut. No, eipä näissä säärystimissä mitään ihmeellistä nähtävää olekaan. Ne ovat tumman harmaat ja paksut =)  Lankana Novitan Tempo, sitä kului tasan 2 kerää. Mallia ei sen kummemmin ollut, 48 silmukkaa, viitisen senttiä 1 o, 1 n joustinta kiertäen (6,5mm puikoilla), sen jälkeen noin 25 cm joka toinen kerros 1o, 1n ja joka toinen kerros oikein, lopuksi noin 8 cm joustinta 6mm puikoilla.

 

Nyt kun mieliteko on tyydytetty, täytyy palata ruotuun ja KyJyjen pariin. Huokaus.

 

 

Lumienkelin nuttu ja töppöset

Mihinköhän tässä välissä on taas vierähtänyt pari viikkoa? Siis paitsi työntekoon. Sitä lajia on nimittäin taas riittänyt ihan omiin ja vähän naapurinkin tarpeisiin. Neulomisaika on jäänyt varsin vähiin ja iltasella on ollut niin puhki, että on ollut pakko tehdä vain jotain mahdollisimman aivotonta. Niinpä ukkokullan paidasta on takakappale valmis ja etukappalekin aluillaan, joten jotain sentään olen saanut aikaiseksi.

Perjantaina livistin töistä etuajassa saatuani valmiiksi työt, jotka olin asettanut päivän tavoitteeksi. Kiidin kaupan kautta kotiin, siivosin kämpän, putsasin ostamani kanttarellit ja lösähdin kaiken reippauden jälkeen kissan alle sohvalle. Perjantain reippaudesta oli se hyvä puoli, että lauantaina ei jumppien jälkeen tarvinnut muita kotitöitä tehdä kuin laittaa ruoka (kanttarellipiirakkaa, namsk ja ukkokullalle omat sörsselit) ja sitten vaan neuloa.

Kauniista, aurinkoisista syyskuun päivistä huolimatta tästä nyt valmistuneesta KyJy-työstä tuli kyllä ihan talvi ja lumi mieleen.

 

Kyseessä siis Novitan Teddystä neulottu pieni nuttu. Ohje on Novitan Talvi 2012 -lehdestä, koko 62cm. Koska lankaa jäi puolisen kerää, tein nutulle kaveriksi samasta lehdestä löytyneet töppöset.

Nuttuun ja töppösiin kului yhteensä lankaa aika tarkasti 2 kerää eli 200 grammaa, lankaa jäi noin metrin pätkä. Itse tykkään setistä kovasti, se on mielestäni suorastaan syötävän suloinen! Setti menee lahjaksi hyvän työkaverini tulevalle vauvalle. Tämä on siis KyJy #14, valmiina nyt 5/20. Vähän tarttis pistää vauhtia tähän KyJyilyyn.

Onneksi sentään ei vielä ole lumi maassa ja pihaltakin vielä kukkijoita löytyy.

Myös mm. törmäkatkerot, hopeavuokko ja punahattu kukkivat vielä komeasti, kiitos lämpimän syyskuun alun. Varmin merkki syksyn saapumisesta on se, että kissuus alkaa viettää enemmän aikaa sisällä ja sylissä. Nyt kuitenkin tarkenee vielä koisia saunan terassilla

 

Kuulumisia

Vähän on harvaksi käynyt tämän blogin päivitystahti, mutta joskus tulee näitä aikoja, että elo on niin vilkasta, ettei kaikkeen jouda. Maratonin jälkeen on töissä ollut kovin kiire, viime viikolla jouduin tekemään pitkää päivää vähillä unilla ja perjantaina sitten appiukko saapui kyläilemään. Vähiin ovat unet jääneet nytkin; minä olen kovin herkkäuninen ja korvatulpista huolimatta herään joka kerta, kun appi yöllä kipittää vessaan (parin tunnin välein lääkkeestä johtuen). Aamulla appi herää puoli viideltä rukoilemaan aamurukouksen ja vaikka hän toki sen jälkeen käykin uudestaan nukkumaan, en minä enää saa unta. Tässä alkaa vähän siis olla sosiaalisuus ja kaikki muukin koetuksella, kun ei tahdo silmä enää pysyä auki päiväselläkään. Appi viipyy meillä ensi maanantaihin asti ja ensi viikolla pitäisi taas jaksaa vääntää pitkää päivää töissä, joten hyvin menee.

No, enpä vuodata enempää vaan totean, että pari KyJyä on sentään valmistunut sitten viime postauksen.

Ensimmäisen valmistuivat, yllätys yllätys, Rinsessat Neuleunelmista ostetusta, käsinvärjätystä sukkalangasta.

 

Väri oli nimeltään "Pompiainen", ihanaa suklaan ruskeaa ja hennon vaaleanpunaista. Lankaa näihin kului noin 85 grammaa. Päätynevät pukin konttiin. Ja nämä olivat siis KyJy #19.

 

Toinen valmistunut KyJy on numerolla 9 aloitettu jättihuivi Novitan Silmusta. En tullut mitanneeksi huivia, mutta kyllä sillä ihan riittävästi kokoa on; tähän huiviin kyllä kääriytyy vallan mukavasta ilmojen viiletessä. On sillä jo ollut iltasella käyttöä terassilla istuessa. Lankaa tähän kului 400 grammaa. Ihan simppelia 2o, 2n neulosta.

 

Suomalaisella sisulla

Käsityörintamalta ei yllättäen uutisia ole, mutta kaikenlaista muuta on tullut puuhattua. Yleisurheilun MM-kisoja katsellessa toki tuli neulottua, mutta otin kisatyökseni jättihuivin, joka ei sitten kuitenkaan ihan valmistunut kisastudiossa. Lauantaina olikin sitten itsellä urheilupäivä; kävin juoksemassa Helsinki City Maratonin. Ensimmäisen täysmaratoninhan juoksin viime vuonna Beirutissa. Tämä oli siis elämäni toinen täysmaraton ja olihan se taas kokemus. Mutta siinä, kun maaliviivalle tulee 42,192 km urakan jälkeen, fiilis on kyllä kaiken vaivan arvoinen. Matkan aikana ehtii ajatella vaikka sun mitä, mutta mielessä pyörivät paljon Libanonissa asuvat pikku maratoonarit (kts. sivu 'Extreme Survival Team, jos kiinnostaa). Ilman heitä en olisi koskaan juossut ensimmäistäkään maratonia, koska en uskonut sellaiseen pystyväni.

Juoksin hyvän matkaa miehen perässä, jonka paidan selässä luki "Suomalaisella sisulla". Sitä tuijotin ja ajattelin, että näin on, sisulla mennään, vaikka miltä tuntuisi =) Sitten alkoivat pohkeet kramppaamaan, minulla vauhti hidastui ja mies katosi näkyvistä. Kilometrit noin 30stä 39n olivat hirveää takkuamista enkä enää tiennyt, liikkuvatko jalat vai ei. 39n kohdalla sitten ajattelin, että prkle, enää reilu 3 kilsaa, nyt on pakko päästä maaliin. Jostain sain kaivettua lisää puhtia ja vauhtiakin ja yhtäkkiä huomasin, että edessäni oli tuttu selkä: "Suomalaisella sisulla".  Viimeiset 2 km menivät sitten kuin siivillä ja maaliin tulo Olympiastadionilla oli huikea.

Nyt sitten katse kohti Beirutia, jossa juostaan taas maraton isänpäivänä.

 

Viime tippa

Minähän en missään nimessä ole mikään viime tipan ihminen vaan kaikki on aina hyvissä ajoin valmiina ja silleen. Niinpä tein viimeiset 12 KyJy-aloitusta Nitsan reissusta palattuamme eli tässä viimeisen kolmen päivän aikana. Aikamoista säätämistä oli ja jokunen viime hetken (heh) muutos suunnitelmiin tuli, kun ei vaan löytynyt enää vapaina sopivan kokoisia puikkoja. Mutta nyt on siis kaikki työt puikoilla. Tässä siitä todistusaineistoa

 

Tässä läjässä on siis KyJyt 3-20. Kaksi ensimmäistähän ovat jo valmistuneet.

 

Matka meni tosi mukavasti. Nitsa on yhtä ihana kuin silloin muinoin 15 vuotta sitten, kun siellä viimeksi olin. Ja niissä pienissä vuoristokylissä voisin kierrellä ihan loputtomiin! Ja syödä, ai että niitä kaikkia ihania ruokia. Nimimerkillä tuliaisina 1,5 kiloa lisää painoa... Maanantaina on sitten edessä paluu arkeen. Kolme viikkoa tiukkaa vääntöä töissä ja sitten viimeinen kesäloma viikko, joka kuluukin sitten appiukon vierailun merkeissä.

 

Niin ja sen KYHin kanssa kävi sitten niinkuin arvasinkin eli läskiksi meni. Määräajassa eli heinäkuun loppuun mennessä sain valmiiksi vain 10 työtä 22sta. Toivottavasti KyJy menee mallikkaammin.

 

Koville ottaa

tämä neulominen kuulkaa, kun olisi kaikenlaista muutakin puuhaa. Kuten nyt vaikka juoksennella tuolla pitkin mäkiä maratoniin valmistautumassa. Vajaa 4 viikkoa enää tämän vuoden ekaan täysmaratoniin ja lauantain pitkä lenkki oli kyllä niin tuskaa, että saas nähdä kuinka käy. Mutta sisullahan pärjää aika pitkälle ja sitä onneksi riittää.

KYHin suhteen olen jo heittänyt ns. kirveen kaivoon. Tiedän, etten kovin montaa työtä enää valmiiksi saa, kun ei lomasta huolimatta yksinkertaisesti ole neulomisaikaa. Huomen aamulla lähdemme viikoksi reissuun enkä aio siellä juurikaan neuloa, jonkun sukan tekeleen voin ottaa matkaneulomiseksi lennoille, mutta siihen se jäänee.

Yhden KYHin / KyJyn sain tuossa viikonlopun aikana puristettua valmiiksi, lähinnä siksi, että haluan sen reissuun mukaan.

 

Pakotin tällä kertaa ukkokullan ottamaan pari kuvaa, mutta kyllä ne on melkein yhtä kehnoja kuin jos olisi kuvannut loimen jossain kiven päällä. Anyway, malli on Moda 3/2009 -lehdestä, lankana Debbie Blissin Amalfi. Väri ei kyllä luonnossa ole noin hailakka, vaikka hyvin hennon vihreä onkin. Kuten ehkä tarkkasilmäiset huomaavat, hihat eivät ihan ole sitä mitä pitäisi. Hihoissa kuuluisa olla samanlainen poikkikaitale kuin tuossa helmassakin, mutta lanka otti ja loppui kesken. Sitä ei jäänyt kuin metrin pätkä. Mitään sopivaa puuvillalankaa, josta olisin voinut nuo pitsikaitaleet tehdä, ei löytynyt. Kokeilin mustaa, mutta kontrasti oli jotenkin liian iso. Niinpä hihat jäivät sitten silleen. Joku viimeistely olisi paikallaan, mutta sopivaa lankaa ei nyt satu käsillä olemaan, ehkä kehitän jotain myöhemmin. Napin varmaan lisään tuohon jahka sopiva sellainen tulee vastaan.

 

Tämä on siis KYH #22 / KyJy #2. KYHissä valmiina hulppeat 9/22, KyJyssä 2/20.

 

Tänään pitäisi vielä siivota ja vähän silittää, pakata reissua varten ja kirjoittaa äidille ohjeet Topin palvelua varten. Lisäksi varsin kauan odottomani pikku vitriini keittiöön ja kirjahylly vierashuoneeseen tulevat tietenkin tänään, joten ne pitäisi vielä saada paikoilleen. Sitten varmaan voikin kaatua sänkyyn ja huomenna nokka kohti Nizzaa.

 

Ilmoistahan sen tietää

että meikäläisen kesäloma on vihdoin alkanut. Eilen oli vielä ihana kesäpäivä, mutta tänään meinasi kirpputorille kyllä jäätyä. Tuulenpuuskat olivat niin kovia, että tavarat lensivät pitkin toria. Saihan siinä tietysti liikuntaa, kun juoksi niitä kiinni. Ja loppu viikoksi on luvassa sadetta ja kovin paljon koleampaa ilmaa. No, ehkä neulerintamalla sitten syntyy valmista, jos säät eivät oikein lomailua suosi.

Kyh #21/ KyJ #1 valmistui jo tuossa männä viikolla, mutta en maanitteluistani huolimatta saanut houkuteltua ukkokultaa kuvaajaksi. Niinpä sitten räpsäisin itse kuvan tänään:

 

Vähän tommonen lörpäkehän siitä sitten tuli niin kuin ounastelin. Ei se ihan istu, mutta ei nyt mahda mitään. Lankana siis Novitan Tennessee.

Toinenkin KYH on tässä loman alkumetreillä valmistunut.

 

Tämä huivi on Ulla-neuleen Eiku, tai siis minun versioni siitä. Lanka on todennäköisesti jotain ehtaa keinoeläintä, mutta aika kiva sitä silti oli neuloa. Valkoisen langan rinnalla kulkee hopeinen säie, se ei vain tuosta kuvasta erotu. Ostin langan joskus pari vuotta sitten Tunisiasta ja unohdin sen sitten melkein vuodeksi pakastimeen. Toisen vuoden lanka sitten odotteli kaapissa ideaa ja päätyi nyt sitten huiviksi. Tai no, on sitä vielä toinen vyyhti tuolla jemmassa. Tämä on siis KYH #20. KYHejä on nyt valmiina 8/22 eli aika heikolta näyttää. Hupaisinta on se, että olen jo kadottanutkin kaksi aloitusta. Mihin liene olen lykännyt siivousinnossani =)  KyJy-tilanne nyt on vielä surkeampi, aloituksia kasassa vasta 8/20 ja 1 valmis. Mutta siinähän nyt vielä on aikaa. Onneksi.

 

Silleen hittaasti

Kääk, taas meni viikko jonnekin. Blogin hiljaiselo johtuu lähinnä työkiireistä ja ehkä osittain niidenkin aiheuttamasta jonkin sortin kesäflunssasta. Vetäisin viime maanantaina pitkän tehopäivän töissä, vaikka ihan naatti olinkin. Tiistaina sitten ehdinkin olla "tehokas" noin puoli päivää, jonka jälkeen oli pakko lähteä kotiin, kun pukkasi kuume. Keskiviikkona leikin kissaa eli päivä kului lähinnä nukkumapaikkaa vaihtaessa ja torstainkin vedin lonkkaa kotona ollakseni sitten perjantaina töissä entistäkin tehokkaammassa kunnossa. No, en siitä tehokkuudesta tiedä, mutta tuli käytyä töissä =) 

Sattuneesta syystä ei sitten ihan hirveästi ole taaskaan tapahtunut KYH tai KyJy -rintamalla. Yksi tekele on hihojen kiinnittämistä valmis, mutta viimeistelyinto kärsi kovan kolauksen, kun pingotuksen jälkeen totesin, että jakusta on taas kerran tulossa uusi jäsen liian isojen neuleiden kerhoon. Tuolla se nyt sohvalla nököttää.

Harmittaa, kun tykkään tästä mallista kovasti ja tein tämän varta vasten yhden violetin mekon kaveriksi. Täytyy kai rykäistä tekele valmiiksi ja katsoa sitten tuliko susi vai ei.