Tätä postausta ei ole helppo kirjoittaa. Viimeiset 7 vuotta meidän elämämme on pyörinyt pienen, punavalkoisen kissan ympärillä. Näin Topin kuvan aikoinaan eläinsuojelukeskus Onnentassun sivuilla ja tiesin heti, että tuossa on meidän kissamme. Kaksi viikkoa kärtin ukkokullalta, että lähtisimme katsomaan kissaa ja viimein hän suostui. Eräänä torstaina sitten hyppäsimme junaan kohti Riihimäkeä ja menimme katsomaan Topia. Hän hyppäsi heti koppinsa hyllyltä alas ja tuli odottavan näköisenä lasiovelle. Minä avasin oven ja Topi tuli haistelemaan ja rapsuteltavaksi. Puolisen tuntia myöhemmin lähdimme Topin kanssa kotiin keskukselta. Topi oli tuolloin jo arviolta 10-vuotias. Tarkkaa ikää ei tiedetty, koska hän oli löytynyt lähes kuoliaaksi nälkiintyneenä jostakin metsiköstä. Keskus oli hoitanut hänet takaisin kuntoon, siellä hän olikin odottanut meitä melkein vuoden.
Topi asettui taloksi melkeinpä samoin tein. Ensimmäinen ilta kului sohvan tai sängyn alla, mutta jo yöllä hän hiippaili paikkoja tutkimassa meidän "nukkuessamme". Seuraavana iltana Topi jo hyppäsi sänkyyn nukkumaan kanssamme ja siitä lähtien pikku mies nukkuikin minun vatsani päällä tai jalkopäässä aina toissa yöhön asti.
Jo ensimmäisellä lääkärikäynnillä Topin meille tultua (noin kuukausi siitä), selvisi että Topilla oli jonkinlainen sydänvika. Selvittääksemme asiaa tarkemmin menimme jonkin ajan kuluttua toiseen lääkäriin, ihan kissaklinikalle. Topilla todettiin hypertrofinen kardiomyopatia eli sydänlihaksen paksuuntuminen. Hän sai siihen lääkkeet ja lääkityksen aloittamisen jälkeen poika piristyikin huomattavasti ja alkoi syödäkin reippaammin.
Viime vuonna pikkuisella todettiin sitten kilpirauhasen liikatoiminta, siihenkin saatiin lääkkeet ja arvot kohdilleen. Sydänvika oli valitettavasti pahentunut, mutta lisää lääkkeitä (ja stressiä niiden syöttäjälle) ja poika vaikutti hyvävointiselta.
Viimeisin viikon aikana Topi oli varsin reipas, söi hurjan hyvällä halulla, kierteli pihapiirissä, otti aurinkoa ja illan tullen asettui paikalleen syliin loikoilemaan. Maanantaina Topi ilmeisesti kävi hyvästelemässä vanhempieni talon. Hän kiersi jokaisen huoneen tarkasti, kävi sekä isän että äidin rapsutettavana ja vietti hyvän aikaa nenäkkäin vanhempieni kissan kanssa. Illalla hän loikoili ukkokullan rinnan päällä sohvalla ja napitti suoraan silmiin.
Eilen aamulla poika tapansa mukaan tuli "suukottamaan" minun naamaani, niin kuin hän usein teki. "Nouse mamma jo, mulla on nälkä!" Hetken hän istui vieressäni ennen kuin hyppäsi sängystä alas ja minä sitten perässä ylös. Aamupalaksi meni melkein kokonainen seipala ja päälle vielä vähän pussiruokaa, nälkä oli! Viimeiset kyhnäykset ja minä lähdin töihin. Kahden tunnin päästä äitini soitti (ukkokulta ei pystynyt), että Topi on poissa. Ukkokulta oli päästänyt pienen ulos herättyään ja hetken Topi istuikin terassilla. Sitten hän hyppäsi tuolilta alas ja ukkokulta vaistosi, että nyt on jotain vinossa. Hän juoksi soittamaan vanhempieni ovikelloa, josko saisi kuljettajan sieltä. Vanhempani tulivat ja äiti kantoi Topin sisälle. Ukkokulta meni toiseen huoneeseen soittamaan peruakseen työkeikkansa ja sillä välin Topi oli käynyt ensin istumaan olohuoneessa, sitten käynyt makuulle ikään kuin nukkuakseen ja sitten hän oli poissa. Kaikki kävi hyvin nopeasti, isäni istui vieressä. Uskon ja toivon, ettei pieni kärsinyt, koska kaikki oli niin nopeaa. Sydän varmasti pysähtyi.
Pieni, suuri kissa täytti koko talon ja elämämme. Talo on suunnattoman hiljainen ja tyhjä ilman tätä tassuttelijaa. Kiitos Topi, että saimme pitää sinua luonamme ja rakastaa sinua.
Topi asettui taloksi melkeinpä samoin tein. Ensimmäinen ilta kului sohvan tai sängyn alla, mutta jo yöllä hän hiippaili paikkoja tutkimassa meidän "nukkuessamme". Seuraavana iltana Topi jo hyppäsi sänkyyn nukkumaan kanssamme ja siitä lähtien pikku mies nukkuikin minun vatsani päällä tai jalkopäässä aina toissa yöhön asti.
Jo ensimmäisellä lääkärikäynnillä Topin meille tultua (noin kuukausi siitä), selvisi että Topilla oli jonkinlainen sydänvika. Selvittääksemme asiaa tarkemmin menimme jonkin ajan kuluttua toiseen lääkäriin, ihan kissaklinikalle. Topilla todettiin hypertrofinen kardiomyopatia eli sydänlihaksen paksuuntuminen. Hän sai siihen lääkkeet ja lääkityksen aloittamisen jälkeen poika piristyikin huomattavasti ja alkoi syödäkin reippaammin.
Viime vuonna pikkuisella todettiin sitten kilpirauhasen liikatoiminta, siihenkin saatiin lääkkeet ja arvot kohdilleen. Sydänvika oli valitettavasti pahentunut, mutta lisää lääkkeitä (ja stressiä niiden syöttäjälle) ja poika vaikutti hyvävointiselta.
Viimeisin viikon aikana Topi oli varsin reipas, söi hurjan hyvällä halulla, kierteli pihapiirissä, otti aurinkoa ja illan tullen asettui paikalleen syliin loikoilemaan. Maanantaina Topi ilmeisesti kävi hyvästelemässä vanhempieni talon. Hän kiersi jokaisen huoneen tarkasti, kävi sekä isän että äidin rapsutettavana ja vietti hyvän aikaa nenäkkäin vanhempieni kissan kanssa. Illalla hän loikoili ukkokullan rinnan päällä sohvalla ja napitti suoraan silmiin.
Eilen aamulla poika tapansa mukaan tuli "suukottamaan" minun naamaani, niin kuin hän usein teki. "Nouse mamma jo, mulla on nälkä!" Hetken hän istui vieressäni ennen kuin hyppäsi sängystä alas ja minä sitten perässä ylös. Aamupalaksi meni melkein kokonainen seipala ja päälle vielä vähän pussiruokaa, nälkä oli! Viimeiset kyhnäykset ja minä lähdin töihin. Kahden tunnin päästä äitini soitti (ukkokulta ei pystynyt), että Topi on poissa. Ukkokulta oli päästänyt pienen ulos herättyään ja hetken Topi istuikin terassilla. Sitten hän hyppäsi tuolilta alas ja ukkokulta vaistosi, että nyt on jotain vinossa. Hän juoksi soittamaan vanhempieni ovikelloa, josko saisi kuljettajan sieltä. Vanhempani tulivat ja äiti kantoi Topin sisälle. Ukkokulta meni toiseen huoneeseen soittamaan peruakseen työkeikkansa ja sillä välin Topi oli käynyt ensin istumaan olohuoneessa, sitten käynyt makuulle ikään kuin nukkuakseen ja sitten hän oli poissa. Kaikki kävi hyvin nopeasti, isäni istui vieressä. Uskon ja toivon, ettei pieni kärsinyt, koska kaikki oli niin nopeaa. Sydän varmasti pysähtyi.
Pieni, suuri kissa täytti koko talon ja elämämme. Talo on suunnattoman hiljainen ja tyhjä ilman tätä tassuttelijaa. Kiitos Topi, että saimme pitää sinua luonamme ja rakastaa sinua.
♥ Otan osaa suureen suruunne.
VastaaPoistaKiitos, Naukulan Mamma!
PoistaHieno kirjoitus rakastetusta Topista. Paljon voimia suruun. ♥ Topi ♥
VastaaPoistaKiitos, voimia tarvitaan.
PoistaOtan osaa suruun. Kaunis tarina ja elämä, jolla oli lohdullisen rauhallinen loppu. Samanlaisen lähdön hetken toivoisin myös omille kissoilleni, kun sen aika on.
VastaaPoistaKiitos, Bemary. Kovin harvoin rakkaat lemmikkimme saavat kotoa lähteä, olen kiitollinen, että Topin lähtö oli tällainen. Toivottavasti sinä saat pitää rakkaat karvakaverisi vielä pitkään luonasi.
PoistaSe on totta ja todella iso sääli, kaikkien osapuolten kannalta. Ja kiitos, samaa tietysti toivon.
PoistaVoimia suruunne! Topilla oli maailman paras paikka teidän luonanne.
VastaaPoistaKiitos, Heffaklumpen. Parhaamme mukaan Topia hoidimme, rakkautta häneltä ei ainakaan puuttunut ♥
PoistaMany condolences and warm wishes to you and godspeed to Topi.
VastaaPoistaThank you, Punapippuri. We miss our little red one immensely.
PoistaOtan osaa. Hän sai hyvän ja rakastavan kodin luonanne.
VastaaPoistaKiitos, mimon mani. Rakastimme (ja rakastamme yhä) Topia suunnattomasti, toivon että hänellä oli kanssamme hyvä olla.
PoistaOsanottomme ♥
VastaaPoistaKiitos!
Poista:( Haleja
VastaaPoistaKiitos paljon
PoistaLämmin osaanottoni. Topilla on ollut hyvä olla luonanne.
VastaaPoistaKiitos, Kisulit. Meillä oli hyvä olla Topin kanssa ♥
PoistaHyvää matkaa Topille ja lohtuhali teille. Hänen oli hyvä olla luonanne.
VastaaPoistaKiitos, Zelda! Tiedät miltä ikävä tuntuu. Ihan kuin sydän revittäisiin rinnasta. Vähintäänkin siihen jää iso aukko. Ehkä Topi katselee touhujamme tuolta pilven reunalta ja ihmettelee, miksi henkilökunta itkee, minullahan on nyt kaikki hyvin.
PoistaVoimia ja lämmin halaus teille suuressa surussa ja ikävässä!
VastaaPoistaTopi sai elää luonanne rakastettuna parhaan mahdollisen kissan elämän.
Kaunis tarina Topista, kiitos Krista, että jaksoit kirjoittaa sen.
Kiitos Tikutin kauniista sanoistasi ja lohdutuksesta. Toivon, että Topilla tosiaan oli kanssamme hyvä olla. Rakastimme häntä koko sydämestämme ja varmasti hän sen tiesi. Olen kiitollinen, että hän sai nukkua pois kotona.
PoistaOsanottoa. Kauniisti kirjoitettu.
VastaaPoistaKiitos, Zepa
PoistaOtan osaa suureen suruunne.
VastaaPoistaTällä hetkellä mikään ei lohduta teitä, mutta ainakin Topilla eli elämänsä viimeiset 7 vuotta rakastettuna ja onnellisena.
Kiitos, Huopatossunen. Lohtua on tosiaan vaikea löytää. Koitamme ajatella asian niin, että nyt Topilla on kaikki hyvin. Meille jäi ikävä, mutta olemme kiitollisia ajasta, jonka saimme hänen kanssaan olla.
PoistaLämmin osanotto <3
VastaaPoistaVoi miten kaunis tarina vaikka sillä olikin näin surullinen loppu.
Kiitos, Pipari
Poista♡
VastaaPoista♥
PoistaLämmin kiitos kaikille osanotostanne ja kauniista sanoistanne! Niin se on, että tällä hetkellä tuntuu, ettei mikään lohduta. Minua ahdistaa nousta aamulla ylös, kun pieni on pois, ahdistaa mennä töistä kotiin, kun kukaan ei ole häntä pystyssä vastassa. Eilen kun menin kotiin, ukkokulta istui terassilla itkemässä. Suru tuntuu musertavalta. Tiedän, että se helpottaa ajan kanssa. Ikävä jää, mutta niin jäävät muistotkin ja Topi elää aina sydämissämme.
VastaaPoistaOsanottoni. Olipa kaunis kirjoitus, ikävä on varmasti valtava. ♥
VastaaPoistaLämmin osanotto. Topilla oli teillä hyvät eläkepäivät!
VastaaPoistaKerrot koskettavan kauniisti Topin lähdöstä, kiitos kirjoituksestasi. Otan osaa suureen suruunne.
VastaaPoistaPipsun ja Miirun Pirjo
Otan osaa isoon suruunne ja ikävään. Topilla oli hyvä loppuelämä.
VastaaPoistaSuloinen kissa.
t. Leena, Onnin, Kaapon ja Papun sekä Veikka-enkelikissan mamma
Osanottoni ja voimia teille. Kun yksi perheen jäsen on poissa koti on tyhjän tuntuinen, olen kokenut sen itsekin. Kauniit muistot viettämästänne yhteisestä ajasta on nyt kultaakin kalliimpaa. Päivä kerrallaan.
VastaaPoistaLämmin osaanotto. Kuinka rakkaudentäyteisen elämän Topi sai teidän kanssa viettää ♥
VastaaPoistaMinäkin otan osaa suruun. Topi sai elää luonanne hyvän elämän.
VastaaPoista