Poukkoilua

Hoh hoh, mikä viikko taas takana. Näin joulun alla tuntuu aina tavallistakin enemmän siltä, ettei aika riitä mihinkään, vaikken nyt mitään erityistä jouluvouhotusta harrastakaan. Kiire tulee ehkä enemmänkin siitä, että aika monella tuntuu olevan ajatus, että maailma pitäisi saada jotenkin valmiiksi jouluun mennessä. Tämä tuntuu pätevän ainakin töissä. Kuluneella viikolla olenkin poukkoillut ympäriinsä kuin mikäkin kumipallo enkä ole ollenkaan varma siitä, että poukkoiluni olisi ollut kovinkaan hyödyllistä. Lisäksi olin tietysti pöljä tapani mukaan luvannut neuloa muidenkin ihmisten puolesta joululahjoja, onneksi lähinnä sukkia, mutta kyllä niissäkin tekemistä riittää. Ja omat joululahjat ja KyJy-työt ovatkin sitten tekemättä... Yksi entinen työkaveri tilasi neljät sukat. Yhdet toimitin jo aikaisemmin, mutta loput sitten viime viikolla. Ja vähän muillekin tuli noita sukkia neulottua. Osa ehti jo mennä ilman, että ehdin/muistin edes kuvata, mutta tässä nyt joitakin:

Yksi KyJy sentään on valmistunut. Työ valmistui itse asiassa jo itsenäisyyspäivänä, mutta en voi sitä vielä esitellä, koska se on menossa pukinkonttiin.

Onneksi töiden lomassa ehtii aina jotain kivaakin puuhata (siis neulomisen lisäksi). Viime keskiviikkona meillä oli pienen neulojaporukan pikkojoulut. Emme pitäneetkään ihan tavallista neuletapaamista vaan joulun kunniaksi keräännyimme tänne meille nyyttärihengessä turisemaan ja neulomaan. Varsin mukava ilta meillä olikin. Itse asiassa on aika jännä juttu, miten nämä käsityöt ihmisiä yhdistävät. Mekin olemme kaikki tavanneet toisemme Neulomon kautta ja pikku hiljaa toisiimme tutustuneet neuletapaamisissa. Luulenpa, että ilman tätä yhteistä harrastusta tuskin olisin näihin mainioihin ihmisiin tutustunut.

Tosin ei se pelkkä yhteinen harrastus välttämättä aina riitä siihen, että oltaisiin samalla aaltopituudella. Olin tuossa eilen illalla toisissa neulojien pikkujouluissa eräässä lankakaupassa. Porukkaa oli paljon, varmaan parisenkymmentä. Minä oli tapaamisessa mukana ensimmäistä kertaa enkä kyllä päässyt porukkaan mukaan ollenkaan. Muut näyttivät enimmäkseen olevan keskenään tuttuna ja monet tuntuivat olevan melkoisia käsityöfriikkejä. Tyypit puhuivat rukeistaan ja värttinöistään ja kaikista muista vimpaimistaan, ja rivien välistä oli helppo lukea, että ihmiset jotka eivät itse kehrää omia lankojaan ovat onnettomia. Ja kuka nyt neuloisi alle 10 euroa/vyyhti maksavista langoista! Olisittepa nähneet muutaman eukon naamat, kun huomasivat, että minulla oli puikoilla ihan vaan Novitan Nallea. Kuinka rahvaanomaista.  Suoraan sanottuna harmitti, että tuli koko illanistujaisiin mentyä, mutta kaikkea pitää kai kokeilla. Nytpä tiedän, ettei toista kertaa tarvitse mennä.

Kissuutta (ja ukkokultaa) eivät tunnu poukkoiluni pahemmin kiinnostavan, sohvalla loikoilu on paljon kivempaa