Hrr, niin vain oli mittari pakkasen puolella tänä aamuna täällä etelässäkin. Kaksikin pakkasastetta tuntuu näin alkuun peijakkaan kylmältä, ennen kuin siihen palelemiseen taas tottuu. Seitsemännen valmistuneen KyJy-työn ajoitus oli siis varsin hyvä, sillä nämä lämmittimet pääsivät käyttöön melkein suoraan puikoilta.
Kuvat on taas ihan järkkyjä, koska räpsäisin ne kännykällä tässä työpaikan keinovalossa aamusella. Ihan tolkuttoman iso tuo ensimmäinen =D Mutta malli näkyy kuitenkin. Niin ja jos joku ihmettelee tuossa ylimmässä kuvassa nilkan "muhkuroita" niin minulla on tuossa nilkkurit jalassa =)
KyJy #13 on siis Väinö-säärystimet. Ohje löytyy Ulla-neuleen arkistosta. Lankana näissä Novitan Impivaara ja sitä kului melkein 2 kerää eli 200g. Ohjeessa lankana oli 7 Veikka ja 3,5 mm puikot, mutta itse neuloin 4 mm puikoilla, koska säärystimistä olisi muuten tullut liian kittanat. Nyt ovat juuri sopivan napakat. Vilukissa kun olen, halusin säärystimistä niin pitkät, että ulottuvat suorina polviin asti. Ja mukavastihan nuo aamusella lämmittivät!
Muutkin KyJyt ovan hitusen edenneet, kaksi vauvan nuttua on viimeistelyä vailla valmiit. Tarkemmin sanottuna molemmista puuttuu napit: toiseen ei ole sopivia ja toisen kohdalla en osaa päättää, mitkä napit valitsisin. Josko perjantaina ennätän nappikaupoille niin saisin sitten viikonloppuna nutut valmiiksi. Ehkä.
Komeat säärystimet. Pitää ruveta kaivamaan villaista esille, kun aamuisin on tosiaan jo melko vilpoista.
VastaaPoistaNätit palmikot säärystimissä. Säärystimiä tuli itsellekin ikävä tällä viikolla muutamana aamuna töihin fillaroidessa. Tytär kantoi varastosta kaksi kassillista neuleasusteita eteiseen, mietin että tarvitseekohan neli henkinen perhe noin paljon lapasia, pipoja ja huiveja. Samaan syssyyn rupesin haaveilemaan mitähän uutta sitä tänä syksynä neulois. Eli ei niitä koskaan taida olla liikaa tai tarpeeksi ;)
VastaaPoistaIhanat ja niin muhkeat palmikot.
VastaaPoistaKyselit tuolla jo jokin aika sitten Velmun sukujuurista/rodusta ja teinkin syntymäkodin suunnalta hiukan selvitystyötä ja mahdollisuus on norjalaiseen metsäkissaan/siperiankissaa yhdistettynä maatiaiskissaan. Tämä siitäkin huolimatta, että kovasti on yritetty sitä estää, mutta kissojenkin rakkaus on välillä hyvin tulista ja ehdotonta;)
Velmu tosiaan on ihan mahdoton perämoottori 24/7 ja todella sosiaalinen ja ihmisrakas.Kova myös juttelemaan. Sen myötä myös Neela ja Pipsakin ovat samoja tapoja oppineet. Kovin rakas hän meille on ja olemme äärimmäisen kiitollisia, että hänet löysimme.
Tuosta ikävöinnistä: juuri tänään taas olen menneitä pojujamme muistellut ja tippahan siinä kesken työpäivän silmään tuli ei voinut mitään. Perheenjäseniä nuo kaikki ovat meille olleet ja muistoissamme säilyvät aina.
Haleja täältä sekä kanelintuoksua ja villan lämpöä syksyyn:)