... kaiken kaikkiaan yli 80 kiloa. Lakkoa kestikin peräti 32 päivää ennen kuin sorruin törmätessäni edullisesti tyrkyllä olleeseen Cascade 220:n. Pakkohan ne sitten oli ostaa pois kuljeksimasta. No, sen jälkeen olen kyllä palannut ruotuun ja lakko on taas pitänyt.
Purkoosi on minun kohdallani onneksi melko harvinaista ja useimmiten se liittyy perfektionismiini eli siihen, että jos huomaan tehneeni neuleessa virheen, vaikka kuinka pienen, jota kukaan toinen tuskin huomaa ellen sitä erikseen osoita, työ on purettava ja tehtävä uudelleen. Toki purkoosi joskus sattaa iskeä myös riittävän pitkään hilloamani UFOn kohdalla.
Silloin tällöin pahaksi äityvästä startiitista taas kertovat ympäri taloa pyörivät UFOt.
Näissä koreissa muhivat ns. tuoreimmasta päästä olevat UFOt (lue=viime tai tänä vuonna aloitetut), vanhemmat marinoituvat piilossa pöydän alla. Näistä jaloissa pyörivistä UFOista huolimatta päähän pukkaa jatkuvalla syötöllä uusia ideoita. Tänäänkin tuossa neuloskellessani mietiskelin, minkä kolmesta päällimmäisenä mielessä pörräävästä projektista seuraavaksi aloittaisin. Ikään kuin nuo öö, toistakymmentä keskeneräistä eivät tähän hätään riittäisi. Voi luoja. Tällaista tämä neulootikon elämä on.
Viime viikolla eräänä iltapäivänä tapahtunutta: sanon miespuoliselle kollegalle, että olen jo myöhässä tapaamisesta, piti lähteä töistä ajat sitten. Ootko menossa taas virkkaamaan, hän kysyi (virkkaus tai neulominen, sama se miehille). Vastasin: En, teatteriin olen menossa, mutta sitä ennen piti ehtiä käydä kaupassa. Tarkensin, ettei kyse ollut edes lankakaupasta, ja ylpeänä jatkoin kertomalla etten ole tänä vuonna ostanut vielä yhtään lankaa. Kaveri oli hetken hiljaa ja totesi: Kuulostaa ihan joltain addiktiolta. :DDDD
VastaaPoista=D
PoistaNeulootikon elämä on välillä rankkaa, vaikka järki sanoo ettei tarvitse yhtään lankaa. Iskee joku pakko ostaa tätä vähän. Puikkoja on nyt tullut osteltua. Ihan kuin ei entiset riittäisi. Kuitenkaan ei ole kuin kaksi kättä.
VastaaPoistaHei, joo, puikot on toinen juttu, mitä löytyy vaikka koko suvulle. Ja nyt kun ei saa ostaa lankaa, pitää haalia lisää ohjeita ja kirjoja on alkanut ilmestyä hyllyyn kiihtyvää tahtia =/
PoistaMinulla olisi varmasti ihan sama tilanne, jollei tuo jälkikasvu veisi leijonanosaa vapaa-ajasta. Seuraavat kaksi iltaa kuluvat puikkoihin koskematta 7-12 -vuotiaiden discoissa :D
VastaaPoistaNo sehän siinä onkin, kun ei sitä aikaa järin paljon ole. Työ vie suurimman osan ajasta ja kun tuota muutakin elämää on kuin neulominen (luojalle kiitos siitä=) Ja nyt kun menin pöljäke ilmoittautumaan Helsinki City Runiin, pitäisi juoksuakin treenata ihan tosissaan. Mikäs siinä, jos vapaa-aikaa olisi pilvin pimein niin kyllähän nuo lankavuoret tuosta pienenisi tasaista tahtia ja valmista syntyisi väkisinkin. Mutta projekteja pitää olla ja uusia aloittaa, vaikka tietää, ettei aika millään riitä kaikkeen. Hoh hoi.
PoistaMeikä potee tätä samaa diaknoosia, mikä kumma siinä on että haali lankaa lisää, vaikka sitä oisi kuinka paljon tahansa, sama juttu on noiden ufojen kanssa, mutta pitää se ainakin mielen virkeänä, kun taistelee kaupassa lankapirua vastaan ja kotona painii uusien ideoiden parissa:) Hih, elämässä pitää olla haasteita ja voisi sen rahan käyttää huonomminkin:) Aurinkoista kevään odotusta sinulle! T: Näpertelijä
VastaaPoista