torstai 30. elokuuta 2012

Tunnustus

Iloiseksi yllätyksekseni olin saanut Punaisen Mökin Kammarista tällaisen tunnustuksen:

Kiitos kovasti tunnustuksesta, se lämmittää mieltä!
Tämän tunnustuksen saajan kuuluu tehdä seuraavat temput:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro heille siitä kommentilla.
3. Kopioi post it-lappu ja liitä blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu Post it lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin. 
Vaikein kohta taitaa olla tuo kakkonen, mutta annan tunnustuksen eteenpäin seuraavalle viidelle blogille:
Kissamaista menoa
Ladybug sivutuulessa
Naukulan kerho
Teetä ja lankaa sekä
Näpertelijä

lauantai 25. elokuuta 2012

Ruutua, raitaa ja Romanovin mansikoita

Ihan ensimmäiseksi tahdon toivottaa uuden lukijani lämpimästi tervetulleeksi! Kiva, että löysit tänne, toivottavasti viihdyt.

Pöyhin tuossa tuota KyJy-kasaani miettiessäni, että mitähän niistä seuraavaksi yrittäisi edistää ja huomasin, että minulla taitaa olla menossa joku ihmeen raitakausi. Jossain vaiheessa melkein kaikessa, mitä neuloin oli palmikkoa, sitten pitsiä. Nyt on näköjään menossa ruudut ja raidat. Niin kuin nyt esim. näissä keskeneräisissä KyJy-töissä
 
 
 Sekä näissä toissa päivänä valmiiksi saamissani sukissa.

 
Nämähän ovat jo toiset laatuaan, ohje löytyy Kevät 2012 Novitasta. Tällä kertaa tein lyhyemmällä varrella, 48 silmukkaa. Lankana näissäkin 7 Veljestä sekä vanha Polkka. Tällä mallilla on vielä tulossa kolmannetkin KyJy-sukat, tosin Nallesta. Nämä sukat olivat KyJy-listallani numerolla 20.
 
Ukkokullalla ja minulla on tänään kai jonkinmoinen juhlapäivä, sillä päivälleen 12 vuotta sitten meidät vihittiin Helsingin maistraatissa. Varsinaisesti olemme aina kuitenkin pitäneet hääpäivänämme elokuun 27. päivää, jolloin meillä oli hääjuhla, jossa pastori-isäni vielä siunasi avioliittomme. Koska tällä kertaa maanantaina ei ole pahemmin mahdollisuutta hääpäivää juhlistaa, päätin hemmotella ukkokultaa tänään hyvällä ruoalla. No, yritän minä sitä tehdä kyllä muutenkin =) Ruoaksi Välimeren pilahvia, johon tuli riisin lisäksi mm. munakoisoa, sipulia, tomaattia ja paljon persiljaa. Jälkiruoaksi sitten iki-ihania Romanovin mansikoita.
 
Romanovin mansikoihin
tarvitset litran mansikoita, puolisen desiä sokeria, 1 appelsiinin, 1dl Cointreauta ja 2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Pane peratut mansikat kulhoon ja ripottele pinnalle sokeri (tällä kertaa mansikat olivat juuri sopivan pikkuisia, ei tarvinnut edes puolittaa niitä). Pese appelsiini hyvin, raasta kuori ja purista mehu. Sekoita mansikoiden joukkoon Cointreau, appelsiinimehu ja kuoriraaste ja pane kulho peitettynä jääkaappiin muutamaksi tunniksi.
Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi (tai vaihtoehtoisesti kerma, jos olet sen ystävä) ja mausta tilkalla vaniljauutetta. Nostele mansikoita ja vaniljavaahtoa vuorotellen korkeisiin laseihin. Nauti!
 
 
 
 


 

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Soppa eikun KyJy # 1 valmis

Hahaa, linssisoppapusero valmistui siis viimein! Sain eilen tiristettyäni itsestäni illalla vielä sen verran, että viimeistelin puseron. Kuvat eivät ole järin imartelevia, mutta minkäs teet.

Tämä pusero on siis KyJy-listallani numerolla 1, nykyään tämä työ tunnetaan myös nimellä linssisoppapusero. Malli on Dropsin ja lankana ovat Dropsin musta Fabel sekä Dropsin Alpaca. Fabelia puseroon kului 400g, Alpacaa 350g. Ohjeen mukaan molempia lankoja olisi pitänyt kulua 450g, joten taas jäi ylimääräistä lankaa pyörimään nurkkiin. Tikuttelin puseron 4mm ja 5mm puikoilla. Ohjeesta poiketen en tehnyt puseroon poolokaulusta vaan ihan vaan tuollaisen pyöreän, ehkä aavistuksen väljän pääntien. Ukkokulta ei nimittäin pooloista tykkää ja puserohan on hänelle.

Pusero neulottiin pyöröpuikoilla suljettuna neuleena kädenteihin asti, myös hihat tehtiin suljettuna neuleena ja yhdistettiin sitten koko komeus niin, että yläosa tehtiin kaarrokkeena. Raglankavennusten kohdalla neulottiin 3o, 3n -joustinta, samanlainen joustin kulkee puseron molemmissa sivuissa sekä hihoissa alapuolella. Noita joustinraitoja ei näistä kuvista ikävä erota.

Pusero on siis ukkokullan joululahja - tai ainakin sen piti olla. Ukkokulta ei yleensä osoita kovin suurta mielenkiintoa tekeleitäni kohtaan, mutta eikö herra sitten eilen ilmestynyt paikalle, kun yritin kuvata puseroa. "Aika kivan näköinen. Kenelle toi on?" Yritin siinä kierrellä ja kaarrella, että eipä juuri kenellekään ja sitten ukkokulta hiffasi, että ai "Toi on varmaan mulle, se on kiva." No, siinä meni sitten se joululahja ilmeisesti. Uhkasin tosin laittaa puseron joulupakettiin kaikesta huolimatta. Varsinkin, kun ukkokulta ei kuitenkaan suostunut kuvattavaksi paita päällä.


lauantai 18. elokuuta 2012

Villapaitaa ja linssisoppaa


Tällä viikolla kaikki liikenevä vapaa-aika, eli se mitä nyt töiltä, kotitöiltä, päivittäiseltä treenaamiselta ja puolivillaiselta puutarhanhoidolta on aikaa jäänyt, olen yrittänyt tehdä ukkokullan villapaitaa. Jotta KyJylläni olisi edes teoreettiset mahdollisuudet päättyä kunniakkaasti, pitäisi joka viikko saada jotain valmiiksi ja tällä viikolla se jotain olisi tuo villapaita. Voin kertoa, että se ei ole vielä valmis ja sen tekeminen on itse asiassa alkanut nyppiä aika lailla. Jotenkin paidan epämääräinen väri toi minulle mieleen linssikeiton.

Niinpä sitä piti sitten tehdä. Siis linssikeittoa:
Tarvitset oliiviöljyä, 1 ison sipulin, 3 valkosipulinkynttä, chiliä, juustokuminan siemeniä, korianterinsiemeniä, 1 rkl tomaattipyrettä, 2,5 dl punaisia linssejä, 1,5 l kanalientä, suolaa ja mustapippuria ja silopersiljaa. Paista sipuleita, juustokuminaa, korianteria ja chiliä pannulla oliiviöljyssä pari minuuttia. Lisää tomaattipyre ja linssit. Kaada joukkoon kanaliemi, sekoita hyvin ja kuumenna kiehuvaksi. Pienennä lämpöä ja hauduta keittoa kannella peitettynä noin 30 minuuttia, kunnes linssit ovat hajonneet. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Ripottele pinnalle runsaasti silputtua silopersiljaa ja sitten vain syömään!
Jälkiruoaksi sitten vaikka mustikkakukkoa vaniljajätskin kera


Jos jatkais tota paitaa...

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Piipahdus

Piipahdan vain sanomassa, että kyllä täällä vielä elossa ollaan. Viimeinen lomaviikko meni kuin siivillä, enkä oikein malttanut koneen ääreen istua. Yhtään neulettakaan ei ole valmistunut, joten postailu olisi taas mennyt puutarha-, kissuus- tai kokkailuosastoille. Kyllä tämä kuitenkin (kai) vielä on pääasiallisesti käsityöblogi =) Tai no, kissuus ja puutarha ovat kyllä aika hyvin edustettuina myös.

Loma kuitenkin loppui ja toissa päivänä koitti paluu töihin. Voihan plääh. Se hyöty töihin paluusta oli, että narisin neulovalle työkaverille siitä, kuinka yhdestä KyJy-työstä loppui lanka kesken, vaikka olin varannut sitä ohjeen mukaisen määrän. Tunikasta ei puutu kuin pikkaiset hihat, mutta se ei ole edennyt, koska esim. Menitasta sanottiin, että ko. lankaa tulee noin 3-4 viikon päästä lisää. Työkaverillapa sattuikin olemaan ko. lankaa jemmassa, joten tänään sain puuttuvan kerän ja pääsen ainakin teoriassa tekemään työn loppuun. Tällä viikolla olisi tavoitteena saada ukkokullan pusero valmiiksi, mut saas nähdä. Siitä puuttuu yksi hiha ja yläosan kaarroke kauluksineen.

lauantai 4. elokuuta 2012

Piha-asukkeja

Eivätpä ole neulomukset sanottavasti edistyneet sitten viime postauksen. Olen kuluttanut aikaani lähinnä pihatöissä ja lenkkipolulla / salilla sekä kissoja viihdyttäen. Toissa päivänä taisin neuloa peräti neljä kerrosta villatakkia, eilen ja tänään sentään vähän enemmän. Mutta koska aikaa on tullut vietettyä tuolla pihamaalla, jutellaan nyt sitten vähän noista piha-asukeista eli kukista. Toiseen blogiin tuli jo jutusteltua kokkailusta =)


Yhdet matalammat liljat ehtivät jo kukkia, nämä korkeammat kukkivat sitkeämmin. Ovat kyllä luonnossa paljon kauniimman vaaleanpunaiset.


Ruukussa majailevat matalat valkoiset liljatkin aloittelevat kukintaansa, nuppuja on siunaantunut aika lailla.


Paljon on nuppuja päiväliljoissakin tänä kesänä. Tässä toissa päivänä otetussa kuvassa vasta muutama hassu kukka on avautunut, tänään kukkia onkin jo paljon enemmän.



Aina ihanat ruusut kukkivat uskollisesti. Tämä keltainen kaunokainen on tänä kesänä pannut parastaan sateista huolimatta.


Ja kas, itse kasvatetut pelargoniatkin päättivät sitten vihdoin viimein kukkia. Ehdin jo ajatella, etteivät nämä ehdi tänä kesänä kukkia lainkaan.


Tämä on mielestäni erityisen herkullisen värinen. Queen of the Night nimeltään. Väri on luonnossa enemmän viininpunainen.


Tämä japanin jättitatar on oikea murheenkryyni. Se on kyllä kaunis ja pidän siitä kovasti, mutta siitä huolimatta luulen, että tänä syksynä hävitän sen. Olen leikannut tämän tänä kesänä jo kolme kertaa (tämä kuva on otettu toissa päivänä viimeisimmän karsinnan jälkeen). Kaveri kasvaa niin korkeaksi, ettei ikkunoista näe ulos ja niin leveäksi, että se peittää valon kaikilta penkin muilta kasveilta, jotka eivät sitten tietenkään kuki. Jättitatarkin on toki kaunis, erityisesti myöhään syksyllä kukkiessaan, mutta silti on tainnut tulla aika hankkiutua siitä eroon.

Tällaisin miettein tänään. Aurinkoista elokuuta!