Kesä menee menojaan

Näin se aika rientää. Topin poismenosta tulee 4 viikkoa täyteen. Minäkin olen viimein päässyt kesälomalle, itse asiassa siitäkin on jo viikko mennyt. Ennen loman alkua oli töissä hirveä kiire ja siellähän se kiiru odottelee lomalta paluuta. Mutta sitä lisää sitten parin viikon päästä.

Ensimmäinen lomaviikko meni lähinnä pyöräillessä. Tulevana lauantaina olisi tarkoitus juosta Helsinki City Maraton, mutta lonkkavaiva on estänyt juokseminen viimeiset 3 viikkoa, joten nähtäväksi jää. Päätös juoksemisesta jää ihan viime hetkille, varmaan perjantaina päätän yritänkö juosta vai en.

KyJytkin ovat takunneet. Muskat-tunika on sentään viimein valmistunut. Siitähän loppui lanka kesken ja tilasin sitten Tapiolta lisää. Yllätys, yllätys onnistuin tilaamaan väärää väriä. Uusi tilaus sitten vaan menemään, mutta jostain syystä yleensä niin nopealla Tapiolla kesti lähes 2 viikkoa toimittaa langat. Tietenkään vanhat ja uudet kerät eivät olleet samaa sävyä. Värjäyserissä on ihan selkäe ero, joten lisälangoista neulotut hihat ovat selvästi eri väriset. Mutta sovitaan, että se oli tarkoituskin ;)

Neljäs valmistunut KyJy on siis tässä:

Malli löytyi muinaisesta Novitasta, olisiko ollut joku vuoden 2001 lehti, Tennesseelle suunniteltu malli. Lankaa kului noin 700g. Tuo väri ei ole lähelläkään totuutta, väri on oikeasti sellainen tumman violetti, ei ollenkaan noin kirkas.

Kesken eräisenä on tällä hetkellä yhdet KyJy-sukat, joista toinen on valmis ja toista en ole saanut aikaiseksi aloittaa. Lisäksi puikoilla lojuu yksi vauvan nuttu, josta valmiina takakappale sekä seuraava murheenkryyni eli jakku Debbie Bliss Amalfista. Alan epäillä, että siinäkin loppuu lanka kesken, mutta katsotaan nyt. Taitaa tulla aloitusten kanssa kiire, kun ei oikein ole neulominen napannut. Lukeminen on kiinnostanut nyt enemmän. Ehkä tämä tästä.

Takin paikka

Ensiksi lämmin kiitos vielä kaikille osanotostanne suuressa surussamme. Viikko on kulunut hiljaiselon merkeissä. Neulominenkaan ei oikein ole maistunut eikä oikein mikään muukaan, mutta pikku hiljaa tästä tepsutetaan eteenpäin, päivä kerrallaan. Topi jätti meidät vasta viisi päivää sitten, mutta jotenkin tuntuu siltä, kuin siitä olisi pieni ikuisuus.

Hautasimme Topin silloin tiistaina omaan pihaan, kirsikkapuun alle.

En ollut koskaan aikaisemmin huomannut, miten aurinko paistaa tuollekin puolen pihaa. Aurinko hellii Topin nukkumapaikkaa ihan aamusta aina 3:n asti iltapäivällä. Keräsin pihapiiristä kiviä, joilla kehystin haudan. Tänä kesänä kaunistuksena saa olla kolme pientä verenpisaraa ja tietenkin mirrinminttu, jota Topi rakasti.

Ukkokulta sanoo, että tämä on takin paikka. Topi itse on jossakin aivan muualla (meidän sydämissämme tietysti aina) ja tässä paikassa lepää hänen "takkinsa". Minusta se on oikeastaan aika hyvin sanottu.

Muoks. Tässä arkistoja pöyhiessä törmäsin sattumalta parin vuoden takaiseen postaukseeni, jossa kerroin Topin kesästä. Tällaisena tahdon hänet muistaa.

Pieni, suuri kissa on poissa

Tätä postausta ei ole helppo kirjoittaa. Viimeiset 7 vuotta meidän elämämme on pyörinyt pienen, punavalkoisen kissan ympärillä. Näin Topin kuvan aikoinaan eläinsuojelukeskus Onnentassun sivuilla ja tiesin heti, että tuossa on meidän kissamme. Kaksi viikkoa kärtin ukkokullalta, että lähtisimme katsomaan kissaa ja viimein hän suostui. Eräänä torstaina sitten hyppäsimme junaan kohti Riihimäkeä ja menimme katsomaan Topia. Hän hyppäsi heti koppinsa hyllyltä alas ja tuli odottavan näköisenä lasiovelle. Minä avasin oven ja Topi tuli haistelemaan ja rapsuteltavaksi. Puolisen tuntia myöhemmin lähdimme Topin kanssa kotiin keskukselta. Topi oli tuolloin jo arviolta 10-vuotias. Tarkkaa ikää ei tiedetty, koska hän oli löytynyt lähes kuoliaaksi nälkiintyneenä jostakin metsiköstä. Keskus oli hoitanut hänet takaisin kuntoon, siellä hän olikin odottanut meitä melkein vuoden.

Topi asettui taloksi melkeinpä samoin tein. Ensimmäinen ilta kului sohvan tai sängyn alla, mutta jo yöllä hän hiippaili paikkoja tutkimassa meidän "nukkuessamme". Seuraavana iltana Topi jo hyppäsi sänkyyn nukkumaan kanssamme ja siitä lähtien pikku mies nukkuikin minun vatsani päällä tai jalkopäässä aina toissa yöhön asti.

Jo ensimmäisellä lääkärikäynnillä Topin meille tultua (noin kuukausi siitä), selvisi että Topilla oli jonkinlainen sydänvika. Selvittääksemme asiaa tarkemmin menimme jonkin ajan kuluttua toiseen lääkäriin, ihan kissaklinikalle. Topilla todettiin hypertrofinen kardiomyopatia eli sydänlihaksen paksuuntuminen. Hän sai siihen lääkkeet ja lääkityksen aloittamisen jälkeen poika piristyikin huomattavasti ja alkoi syödäkin reippaammin.

Viime vuonna pikkuisella todettiin sitten kilpirauhasen liikatoiminta, siihenkin saatiin lääkkeet ja arvot kohdilleen. Sydänvika oli valitettavasti pahentunut, mutta lisää lääkkeitä (ja stressiä niiden syöttäjälle) ja poika vaikutti hyvävointiselta.

Viimeisin viikon aikana Topi oli varsin reipas, söi hurjan hyvällä halulla, kierteli pihapiirissä, otti aurinkoa ja illan tullen asettui paikalleen syliin loikoilemaan. Maanantaina Topi ilmeisesti kävi hyvästelemässä vanhempieni talon. Hän kiersi jokaisen huoneen tarkasti, kävi sekä isän että äidin rapsutettavana ja vietti hyvän aikaa nenäkkäin vanhempieni kissan kanssa. Illalla hän loikoili ukkokullan rinnan päällä sohvalla ja napitti suoraan silmiin.

Eilen aamulla poika tapansa mukaan tuli "suukottamaan" minun naamaani, niin kuin hän usein teki. "Nouse mamma jo, mulla on nälkä!" Hetken hän istui vieressäni ennen kuin hyppäsi sängystä alas ja minä sitten perässä ylös. Aamupalaksi meni melkein kokonainen seipala ja päälle vielä vähän pussiruokaa, nälkä oli! Viimeiset kyhnäykset ja minä lähdin töihin. Kahden tunnin päästä äitini soitti (ukkokulta ei pystynyt), että Topi on poissa. Ukkokulta oli päästänyt pienen ulos herättyään ja hetken Topi istuikin terassilla. Sitten hän hyppäsi tuolilta alas ja ukkokulta vaistosi, että nyt on jotain vinossa. Hän juoksi soittamaan vanhempieni ovikelloa, josko saisi kuljettajan sieltä. Vanhempani tulivat ja äiti kantoi Topin sisälle. Ukkokulta meni toiseen huoneeseen soittamaan peruakseen työkeikkansa ja sillä välin Topi oli käynyt ensin istumaan olohuoneessa, sitten käynyt makuulle ikään kuin nukkuakseen ja sitten hän oli poissa. Kaikki kävi hyvin nopeasti, isäni istui vieressä. Uskon ja toivon, ettei pieni kärsinyt, koska kaikki oli niin nopeaa. Sydän varmasti pysähtyi.

Pieni, suuri kissa täytti koko talon ja elämämme. Talo on suunnattoman hiljainen ja tyhjä ilman tätä tassuttelijaa.  Kiitos Topi, että saimme pitää sinua luonamme ja rakastaa sinua.

Aamiaisherkku

Neljännen KyJy-työn kanssa kävi klassinen. Siis se Tennessee-palmikkopusero, josta olen maininnut, jota en kuitenkaan neulo Tennesseestä. Ohje on Tennesseelle (ja siksi kai olen koko ajan höpissyt Tennesseestä), mutta itse teen puseron Dropsin Muscatista. Joka loppui eilen kesken päästyäni etukappaleen kädenteihin. Ei kun Tapiolle tilausta menemään.

Koska KyJyt eivät ole edenneet, kiusaan teillä reseptillä, joka omituisuudestaan huolimatta osoittautui järjettömän herkulliseksi. Tällaisiin kikherneresepteihin olen törmännyt useampaankin, mutten ole yhtään vielä uskaltanut itse tehdä. Nyt päätin viikonloppuna kokeilla jotain sävellystä. Mallia otin Kissoja ja kasvisruokaa -blogin gluteenittomista aamiaisruuduista.

Nimesin tämän aamiaisherkuksi, mutta lauantaina kun tämän illalla väsäsin, tätä kyllä upposi 4 palaa ihan lämpimänä välipalana =)

Elikkäs:

1prk käyttövalmiita kikherneitä (itselläni sattui olemaan Pirkkaa)
1 iso, kypsä banaani
6 kivetöntä taatelia
3dl makeuttamatonta mantelijuomaa (varmasti myös soija- tai kauramaito toimii)
3rkl auringonkukkaöljyä/rypsiöljyä
1rkl Urtekramin Choco crunch maapähkinävoita (ei varmaan välttämätön)
2 dl mantelijauhoa
3dl kaurahiutaleita (itselläni Provenan isoja gluteenittomia)
0,5dl chia-siemeniä
0,5dl raakakaakaonibsejä
0,5dl kuivattuja karpaloita
0,5dl rusinoita
1tl ruokasoodaa
1tl leivinjauhetta
0,5tl suolaa
0,5tl vaniljajauhetta

Valuta kikherneet huolellisesti. Kippaa kikherneet, pilkottu banaani, taatelit, mantelijuoma, öljy (ja maapähkinvoi) blenderiin ja sekoita tasaiseksi. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja yhdistä seokset.
Maista taikinaa ja jos kaipaat siihen lisää makeuttaa, lisää esim. agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa ja pyöräytä vielä hetki. Tässä vaiheessa taikinassa voi vielä maistua se kikherneiden maku aika selvästi, mutta älä huoli =)

Levitä taikina pieneen uunivuokaan/ pienelle uunipellille ja paista 175 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes pinta on hieman ruskistunut. Anna hiukan jäähtyä ja leikkaa paloiksi. Tämä on hyvää ihan tällaisenaan tai esim. rahka/jogurttinokareen ja tuoreiden marjojen kanssa.

Aleena

En sitten saanutkaan aiemmin viikolla aikaiseksi kuvata ja postata tätä kolmatta valmistunutta KyJyä. Tai no, kuvattua kyllä sain, mutten postattua.

Kolmantena KyJynä siis valmistui Aleena-mekko Novitan Kasteesta.

 

Koko on niinkin valtaisa kuin 70 cm, lankaa kului about 150 grammaa 3,5 mm puikoilla.

 

Tämä pikku ihmisten vaatteiden neulominen on ollut varsin erinomainen taktiikka tähän alkuun niin jotain on valmistunutkin. Seuraavaa valmistujaa saakin sitten odotella... puikoilla palmikkopusero Tennesseestä ja valmiina noin 20cm takakappaletta. Viikolla ei oikein ehtinyt neulomaan, kun piti taas kykkiä töissä niin pitkiä päiviä. Tänään oli tarkoitus puseroa edistää, mutta kuinkas on käynyt: aamulenkki 6:n jälkeen, aamupala, vähän siivoskelua, kahvakuula, kukkapenkkien perkuuta, lounas, lisää pihalla norkoilua, ai jaa, kello onkin jo 6. Josko nyt sitten loppu illan edes neuloisi.

 

Mainiota viikonlopun jatketta itse kullekin, toivottavasti teillä päin on yhtä loistava sää kuin täällä meillä, pitkästä aikaa!

 

Ensimmäiset KyJyt uunista ulos

Toista viikkoa KyJyä takana ja näin alkumetreillä valitsemani taktiikka tuntuu toimivan. En siis aloita koko kasaa kerralla vaan aloitan kerrallaan pari työtä, jotka teen valmiiksi ennen kuin aloitan uusia.

Ensimmäisenä aloittamani ukkokullan sukat valmistuivat viime viikolla jo alkuviikosta, mutta tapani mukaan sain langat pääteltyä vasta eilen, joten "virallinen" valmistumispäivä on siis eilinen.

Tässä sukat ovat aiotun käyttäjänsä jalassa jonkinlaista kuvaa varten, mutta eivät nämä kyllä ukkokullalle jää. Niistä tuli nimittäin aavistuksen liian pienet hänelle. Sukat menevätkin siis isukille, jolle sopivat paremmin. Lankana Zeldan värjäämän Nallen jämät sekä täydennykseksi harmaata Nallea. Lankaa kului noin 150 grammaa, 3,5 mm puikot. Tämä siis KyJy #1.

Toisena työnä aloitin piskuisen jakun työkaverin vauvalle. Langaksi valitsin Sirdar Snuggly Baby Bamboon ja se on kyllä älyttömän ihana lanka neuloa.

Kuvaaminen olisi ollut helpompaa, kun olisi se vauva tuolla sisällä =) Ohjeen löysin jostain muinaisesta Modasta, mutta ehdin siivousinnossani tuikata lehden takaisin hyllyyn ennen kuin laitoin numeroa ja vuotta muistiin. Lankaa kului tähänkin 150 grammaa, parinkymmenen sentin pätkä jäi joten aika hyvin meni. Takista tuli mielestäni aika kiva, huomenna selviää, mitä äiti tuumaa. Tämä KyJy #2 valmistui 25.6.

Kolmantena työnä aloitin sitten 25.6. Aleena-mekon Novitan Kasteesta samaiselle vaaville. Mekkokin itse asiassa valmistui eilen, mutta en iltasella jaksanut sitä enää kuvata. Koetan saada kuvan tänään otettua niin sitten on kolmostyökin raportoitu.

Tällaisia tänään, mukavaa viikkoa sateesta ja tuulesta huolimatta (jota ainakin täällä etelässä tänään taas on)!

Äly hoi

Joskus sitä oikein ihmettelee itseään ja sitä järjen vähyyttä, joka voi ihmisellä olla. Tai ehkä sitten suorastaan hulluutta. Vannotin itseäni, että tänä vuonna en osallistu minkään valtakunnan tempauksiin, koska niistä seuraa vain hikeä, kyyneleitä ja UFOja. Kieltäydyin myös kunniasta, kun kyseltiin emoilisinko tänä vuonnakin KyJyn. Tiesin, etteivät aika ja energia tänä vuonna moiseen riitä. Ja ajattelin, etteivät ne riitä myöskään tempaukseen osallistumaan. Siitä huolimatta huomasin loppu viikosta ilmoittautuneeni mukaan. Ei kyllä taaskaan järjen valo täällä loista, mutta mukana siis ollaan. Tämän vuotinen KyJy on sentään hieman helpotettu versio aiemmista vuosista; töitä kaiken kaikkiaan "vain" 20 ja aloitusaikakin on pidempi. Silti...

Juhannusaattonahan se sitten alkoi. Aamu-7:ltä tuikkasin ukkokullan sukot puikoille. Nyt ollaan tässä jamassa:

Helpot perussukat ilman mitään kummempaa jippoa, aika lyhkäisellä varrella, joten nopsasti syntyy, jos vain neuloo =)  Tämä siis KyJy #1.

Ja jotten heti miten tylsistyisi sukkiin, aloitin lisäksi työkaverin vauvalle takin Sirdar Snuggly Baby Bamboosta (on muuten ihana lanka). Takakappale on edennyt jo yli kädenteihin ja nopeastihan tuota tulee, kun koko on niin piskuinen. Tämä siis KyJy #2.

Tämän enempää en nyt tähän hätään aloitakaan vaan aion tehdä nämä nyt valmiiksi ja aloittaa seuraavan, ehkä vähän isomman työn vasta sitten.

Ennen juhannusaattoa ja KyJyn aloitusta halusin saada alta pois yhdet sukat, jotka uhkasivat UFOutua. Lanka loppui viime metreillä kesken ja jouduin sitten kikkailemaan kärkikavennukset toisella langalla, mutta ehkä nämä jollekin kelpaavat.

Omia jalkoja on sitten toivotonta kuvata! Lankana sukissa on Zeldan värjäämä Nallukka. Aion tuossa KyJyn lomassa kyllä saada tiristettyä yhden UFO-villiksenkin pois, että saan sielun rauhan. Villis on kasaamista ja kaulusta vailla valmis, joten enköhän sen jossain välissä saa hoidettua.

Raparperitoscapiirakka

Taidanpa pitkästä aikaa kiusata teitä reseptillä =)  Alkukesä (tai no, keskikesässähän tässä jo aletaan olla) on tunnetusti raparperiaikaa. Vähän joka paikassa pukkaa erilaisten raparperikakkujen ja -paistosten ohjeita, mutta ei kai hyviä reseptejä koskaan liikaa voi olla. Minä tein lauantaina tällaisen piirakan ja hyvin se teki sunnuntaina kauppansa, koska muruakaan ei jäänyt.

Pohjaan tarvitset
150g mantelimassaa
2 kananmunaa
1 dl (kevyt) ranskankermaa
1/2 dl mantelijauhoa
1 tl psylliumia (ei välttämätön)
1 tl leivinjauhetta

5 dl raparperin paloja

Toscaa varten:
75g leivontamargariinia/voita
2 dl mantelilastuja
1 dl kookossokeria/ruokosokeria (varmaan muscovadokin käy)
2 rkl ranskankermaa

Peitä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele vuoka. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Raasta mantelimassa. Sekoita siihen kananmunat, ranskankerma ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alimmalla tasolla 15-20 minuuttia.

Levitä raparperit pohjan päälle, ripottele pinnalle ruokalusikallinen kookossokeria ja kypsennä 10 minuuttia. Tee sillä välin tosca: sulata margariini kattilassa, sekoita siihen sokeri ja mantelilastut ja kiehauta. Lisää viimeisenä ranskankerma, sekoita hyvin ja kuumenna vielä. Levitä tosca raparperien päälle, siirrä vuoka uunin keskitasolle ja paista vielä kymmenisen minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullan ruskea. Jos tosca ei tunnu saavan väriä, laita pelkkä ylälämpö päälle 3-5 minuutiksi niin pohja ei kuivu liikaa. Tarjoa jäähtynyt piirakka sellaisenaan tai vaikka kermavaahto/vaniljavaahtonokareen kanssa. Minusta piirakka on melkein parasta seuraavana päivänä hieman tekeydyttyään, mutta maistuu varmasti samana päivänäkin =)