tiistai 27. toukokuuta 2014

Bloggaajan blokki

No niin. Vakaa aikomukseni oli tuon edellisen päivityksen jälkeen jälleen aktivoitua tämän blogin suhteen, mutta aikomukseksihan tuo jäi. Jostain syystä vain nyt tuntuu ylivoimaiselta tämä päivittäminen. Tiedättehän sen kuuluisan writer's blockin, siis kun ei vaan kykene kirjoittamaan. Mulla on nyt selkeästi joku bloggaajan blokki päällä, asiaakin olisi ja jopa jotain valmistunutta käsityörintamalla, mutta ei vaan saa aikaiseksi kirjoittaa. No, nyt päätän lopettaa blokin! Ehkä tää on vähän niin kuin se kuuluisa maratonin muuri, yli vaan ;)

Se HCR siis tuli ja meni. Juoksu ei ko. päivänä kulkenut mitenkään erityisen hyvin, mutta olen maaliin tultiin ja vielä ihan kelpo aikaan, joten sinänsä voin olla tyytyväinen. Haastoin FB:n puolella ihmisiä lahjoittamaan 1 euron/juoksemani kilometri joko Extreme Survival Teamille tai Team Elina Jouhkin keräykseen, koska edustin juoksussa molempia ja tiedänkin ainakin muutaman ihmisen tarttuneen haasteeseen. Se ilahdutti kovin!

Siinä välissä tuli sitten taas paiskittua töitä aika urakalla. Yhden isomman projektin sain valmiiksi viime perjantaina ja se helpottaa kovasti töiden saralla. Enää pientä viilailua sen osalta ja sitten pääsen siitä kokonaan eroon. Huoh. Viime sunnuntaina, siis toissa päivänä oli sitten vuorossa Naisten Kymppi. Yleensä olemme osallistuneet sinne firman piikkiin, mutta tällä kertaa juoksin kympin Team Elina Jouhkille. Ilma oli kerrassaan upea, mutta kieltämättä aika lämmin juoksemiseen. Helle verotti ainakin minun vauhtiani enkä siis ihan tavoiteaikaan päässyt, mutta ihan mukiin menevän ajan kuitenkin kellotin. Kaiken kaikkiaan kiva tapahtuma taas, muitakin tiimiläisiä oli tapahtumassa mukana sekä juoksemassa/kävelemässä että jakamassa tietoa SPR:n kantasolurekisteristä.

Neuleitakin on tässä hiljaisuuden aikana jokunen valmistunut.

Andalusian reissulle lähtiessä aloittelin Zeldan värjäämästä Nallesta ylipolven sukkia, jotka olivat olleet suunnitelmissa pitkään. Eivät todellakaan valmistuneet matkan aikana, mutta lopulta kuitenkin.  Kuvasin sukat kyllä kertaalleen, mutta yllättäen en nyt sitten kuvaa enää mistään löytänytkään. Ehkä joskus muistan ne uudelleen kuvata, grr.

Sukista näkyy sentään vilaus toisten tässä välissä valmistuneiden sukkien alla.

Näissäkin on lankana Zelda's Dippins. Eivät ihan sovi minun jalkaani, kun ovat pari numeroa liian isot, mutta idea selvinnee.

Sukkien lisäksi sain kasatuksi yhden niin ikään Nallesta virkatun vauvan peiton. 

Klassinen projekti tämäkin peitto siinä mielessä, että aloitin sen jämälangoilla, mutta sopivan väriset jämät loppuivat kesken ja niinpä oli pakko ostaa kerä fuksiaa ja vihreää Nallea. Vihreästä jäi taas jämä, josta nyt sitten olen virkkaillut lappuja taas seuraavaan "jämälankapeittoon". Eivät pääse jämät loppumaan. Peitto sen sijaan pääsi eilen matkaan ja on siis jo perillä Libanonissa.

No niin, tästähän tulikin sitten tällainen puolimaratonpostaus, kun vihdoin viime sain tartuttua asiaan. Onnittelut kaikille maaliin päässeille!

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Saamaton ilmoittautuu

Mihinköhän tässä välissä katosi kokonainen kuukausi ja vähän päällekin? Matka tuli ja meni. Reissu sinänsä meni mukavasti, ukkokulta tykkäsi tosi paljon ja viihdyin kyllä itsekin, vaikka tahti kiertomatkalla oli aika kiivas eikä kaipaamaani rentoutumiseen pahemmin ollut aikaa. Reissusta tultuamme läppäri otti ja hajosi - juuri kun olin saanut siirrettyä kaikki matkakuvat koneelle ja tietenkin ennen kuin olin ehtinyt tallentaa niitä tikulle tai pilvipalvelimelle, joten matkakuvia ei tarvitse esitellä.

Töissä on edelleen ollut kiirettä eikä se hellitäkään ennen syksyä, jos silloinkaan. Liikenevä vapaa-aika kuluu aika pitkälti treenatessa. Extreme Survival Teamin lisäksi urheilen nykyään myös Team Elina Jouhkille, joka puolestaan urheilee Roosa Nauhalle sekä SPR:n kantasolurekisterille. Siitä lisää ehkä toisen kerran. Ensi lauantaina onkin tämän vuoden ensimmäinen "virallinen" juoksutapahtuma eli Helsinki City Run. Siellä pitäisi puolimaraton hilpaista.

Neulerintamalla on kaiken hässäkän johdosta ollut melko hiljaista. Yhdet ylipolven sukat olen saanut tikuteltua ja pitkästä aikaa yhden vauvan peiton Libanoniin, mutta molemmat ovat kuvaamatta. Se on sitä saamattomuutta... Näin kevään tullen alkavat tietysti myös pihahommat siintää mielessä ja kodinhoitohuone onkin kuin mikäkin kasvihuone. Taimet ovat aika hyvällä alulla, toki osa on ehtinyt jo kuukahtaakin ;)

Tämä oli nyt tällainen pikainen höpinä, saamattoman bloggaajan ilmoitus olemassaolostaan. Koitan potkia itseäni hiukan persuksille ja saada aikaiseksi oikeaakin asiaa. Siihen asti kaunista kevättä toivotellen.